Tätäkin pitäis taas päivittää. Tapahtunu kaikenlaista mut kun ei vaan millään ehdi. Jos tällä viikolla yrittäisin edes.
Kuolaa ja karstavillaa
Elämää Suomessa, keski-ikää lähestyvän naisen tapahtumaköyhän elämän kohokohtia. Lähinnä kerrontaa harrasteluista, kuten koirat, käsityöt, askartelut jne. Onneksi toisinaan tapahtuu ja sattuu kaikenlaista piristävää:)
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Jouluaherruksesta
Siskolle tein sytykeruusuja joululahjaksi. Eivät oikein tuolta sellofaanipaketista näy kunnolla.
Kummityttö sai joululahjaksi mm. nämä mix-match yöpuvut. Ihanaa Eurokankaan kuosia, kettuja ja pöllöjä.
Tuollaisesta pehmeästä langasta neuloin vielä parina iltana valkoiset villasukatkin hänelle :)
Liityin aikoinaan Juju-kerhoon, siellä on aika kivoja kirjoja. Useimmiten tosin perun ne, mutta kerran sattui vahinko... ihana yllätys. Kirjallinen neulatyynyohjeita. Niistä sitten tuli tehtyä kaikille joululahjaksi neulatyynyjä. Donitsin tein nuoremmalle tyttärelleni, vanhemmalla on taitoa omasta takaa tehdä vaikka mimmoisia tyynyjä, joten hän sai tuollaisen pienen herneenpalon, joka on lähinnä koriste :)
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Kanamaista menoa
pitkästä aikaa kirjoitan tavan tietokoneella. Mennyt aika pitkälti ton tabletin kanssa leikkimiseksi nykyään. Etenkin sen jälkeen, kun vanha luottorenkini Dell sanoi työsopimuksensa irti.
Kissoista saa paljon paremmin kuvia kuin koirista. Kissat vain suloisesti nukkuvat paikoillaan. Koirat taas vouhottavat minne sattuu, tai tunkevat liki likaamaan linssin. Tässä muutamia esimerkkejä.
Meitin Guzzi |
Bretta pysyi just ja just kuvattavana. |
Ja tämmöistä se koirien kuvaaminen sitten on... |
Lentoharjoitus.. |
Ja viime viikonloppuna tuli käytyä Inkoon Kopparnäsissä paistamassa makkaraa. Melkoinen reissu kahden makkaran takia, mut seura oli mukavaa ja maisemat hienoja, etenkin ne vähät mitä ehti nähdä ennen auringonlaskua.
Ja seuraavaan kertaan.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
maanantai 4. marraskuuta 2013
Eroahdistusta
Mä kärsin eroahdistuksesta, jotkut kutsuu sitä myös nimellä tyhjän pesän syndrooma. Täysin järjetön asia. Sitä luulis, että on iloinen kun lapset kasvaa ja lähtee omille teilleen. Mutta en minä. kuljen huoneesta toiseen kuin orpo piru enkä saa mitään loogista aikaan. Miten kauan tätä jatkuu, ei voi juosta joka ilta poissa kotoakaan, kun koirat tarttee huomiota. Olen alkanut puhua niille, todella typerää. -mennääs nyt laittaa pyykit narulle, käydään syöttää kanat. Ja siellä sit kyselen kanoilta niiden kuulumisia. Aamuisin kyselen, miten ne nukkui yön... voi vittu hei!!!
Tänään paistoin lettuja. Tytär halus niitä, eikä osannut tehdä taikinaa. Joten neuvoin häntä samalla, kun tein itselleni taikinan myös. Niitä jäi sit huomiseksikin.
Syksyn pimeys alkaa vaivata mua. Väsyttää ja olis aika mennä talviunille. Mut on vaan yritettävä kevättä kohti. Jostain kumman syystä siinä taitaa kyllä olla vielä talvi välissä.
Mun tarttis tosissaan alkaa tehdä koirille petejä. Olen suunnitellu tonne makkariin niille isot pedit. Toteutus vaan uupuu vielä.
Ei sillä, ei mulla ole vielä ton makuuhuone/työhuone kompleksin värimaailmakaan selvillä.
Kääk, tajusin just, että mulla on ostettuna olohuoneen uudet verhot. Ne tarttis kyl kans saada ommeltua. Niistä tulee upeat. Ei mitään ihmeellistä, mut muuttaa olohuoneen ilmettä radikaalisti. Mies ei kyl kamalasti väreistä innostunut, mutta luulen kyllä, että kokonaisuutena siitä tulee hyvä. Kunpa vaan saisk miehen ylipuhuttua siihen, että keittiöön sopis oranssit ovet....
Äh, kohta nukkuu.