tiistai 9. elokuuta 2011

Työasiat etenee

Tänään sain kesken työpäivän puhelun, eilen kävin haastattelussa ja tänään sitten soittivat ja sanoivat jotta tarttis perjantaina mennä uuteen haastatteluun. Näin ne vuokra-asiat aina etenee, eka yhteen, sit toiseen haastatteluun. Oishan tuo ihan kiva saada tuo työ, olis täydet tunnit ja parempi palkka ku mitä nyt. Ja työ olis varastotyötä, siitä mää ammatin ittelle haluisin.

Poris on tänään tullu kuulema rakeita ihan kunnolla. Kuulema repiny porkkanoistaki naatit irti. Meil ei  onneks, vaan kasvimaa rehottaa oikein kunnolla.

Tässä eiliset sipulit nostettuina.

Tämän näköinen tuli siitä puvusta, jonka ittelleni ompelin.



Tässä vielä kuva siitä kaverin tekemästä häälahjasta. Äijä osaa vissiin takoa rautaa :)Tuossa plakaatissa on hääparin nimet ja päivämäärä. Oli kyllä kivat juhlat, seura oli hauskaa ja sain tanssia koko illan, tosin enimmäkseen vain tyttäreni kanssa. Miehenki kanssa tanssittiin pari hitaampaa foxia ja jokunen humppa kävelymalliin. Sekä yhden tanssin jonku hurjapään kanssa, jossa ei meinannu mukana pysyä :D


Vielä lopuksi muutama maisemakuva varsinais-suomalaiselta elopellolta ja kukkanen.




Kyl se talvi taas tulee, kunha ehtii...

maanantai 8. elokuuta 2011

Elonkerjuuta

Noin,

tänään nostettiin sipulit maasta. Viime syksyinen lannanlevitys ilmeisesti teki tehtävänsä, koska sieltä nousi aivan järkyttävän suuria sipuleita. Etenkin jos vertaa aiempiin vuosiin. Suurimman halkaisija oli vissiin jotain 10 senttiä, eikä pienempiä, noin 5 senttisiä ollut kuin pari kolme. Kaikki muut olivat jotain 7-8 cm. No, onpa niissä syömistä talveksi. Papuja nostin yhtenä päivänä 3 litran ämpärin verran ja uutta kasvaa vielä koko ajan. Kerään ne leikkopapuina, kun ei meillä muutoin niitä syötäisi ollenkaan.

Viime viikonloppuna systerin vauva sai nimen, meikästä tuli sitten kummi ekaa kertaa elämässä. On se vaan niin hellyyttävä, tommonen pikkunen. Hirveesti teki mieli kaapata koko vauva ja palauttaa se vasta sitten ku on iso :D Mutta onneks hän inahteli välillä siihen malliin, että muistin miten pienet vauvat huutaa yöllä eikä anna nukkua. Loppu se vauvakuume sillä kohtaa todella nopeaan :)  Sisko juutas meni samalla kertaa sitten naimisiinkin, eihän tuo yllätys ollut mutta ei sitä vaan sittenkään oikein kuitenkaan odottanut. No, nyt saa sit opetella uutta nimeä.

Ai niin, sain kesäjuhlavaatteenikin valmiiksi, laitan siitä sitten kuvaa kunhan käynnistän tuon ison koneen, tällä hetkellä surffaan läppärillä, johon ei ole asennettuna juur mitään :D Nettisurffauskone. Tein taftista topin ja hameen, niitä voi näppärästi käyttää yhdessä ja erikseen. Kastejuhlaan sipaisin vielä päälle vyötärökorsetin ja hienosti istui koko hökötys. Vielä päälle vihreä hartiahuivi pehmentämään metallilookkia. Yllättävän hyvin onnistui tuo ompelus, mitähän sitä seuraavaksi laittaa tulemaan...kankaita ainakin on.

Neuleena tällä hetkellä on tulossa tai on ollut jo jonkin aikaa, Teeteen Cacao lenkkialpakasta villatakki. Tarkoitus oli se kesäksi saada, mutta into laantui välillä eikä ehtinyt. No, josko se sitten syksyksi...

Pari viikkoa sitten oltiin Ukkohallassa, Hyrynsalmella. Aikamoinen ajomatka oli, kun vaan viikonloppua siellä muiden mese.fi kavereiden kanssa vietettiin. Aamulla lähdettiin klo 9,30 eka stoppi oli jo Heinolassa, haettiin sieltä kaverilta mielettömän hieno rautainen häälahja, joka tilattiin häneltä. Samalla tavattiin pari muutakin meseläistä. Kyydis meillä oli itsemme lisäksi Turusta ja Aurasta pari kaveria. Meillä oli tarkoitus ajaa yhtä soittoa siitä sitten perille asti mutta pakkohan meidän oli kavereita päästää tauolle, kun kalja tuppaa kusettaa :) Perillä oltiin muistaakseni siinä seiskan jälkeen perjantaina.Miitti oli hauska ja tavattiin taas kivoi uusii ja vanhoi tuttui, takas lähdettiin sitten 11 maissa, ja oltiin kotona 1 aikaan yöllä. Me kun heitettiin nuo kaveritkin Turkuun ensin. Ai niin ja samalla käytiin moikkaa siskoa Haukivuorella, samalla kun äijät kävivät katsomassa jotain mersua. Jota ei kannattanut ostaa :)

 Mutta siinä kai ne tärkeimmät, laitan kuvia kunhan ehdin. Jospa kattoisi telkkaria ja neuloisi, punajuuret ovat kiehumassa hellalla, syksy taitaa tulla tuulesta päätellen :( Näin se aika vaan juoksee, eikä karkuun pääse.. Koulutkin alkavat ensi viikolla.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Jopas aika meni nopeaan..

Mitenkäs tässä näin on päässy käymään? Monta kertaa olen kyllä ajatellut, että pitäisi kirjoittaa jotain mutta fiilikset on ollut vähän mitä sattuu, niin on sitten jääny kirjoittamatta. Tarkoitus ei kylläkään ole ollut teitä hylätä :D

Hommahan meni niin, että minut irtisanottiin 6.6.2011. Työ nyt ei ollut kovinkaan kummoista, mutta sai siitä palkkaa ja työkaveri oli kiva. Täydelliseksi yllätykseksi yhtenä maanantaiaamuna löysin "pömpelistä" josta maanantaisin haimme avaimet ja paperit viikoksi, kirjekuoren, joka sisälsi lomautusilmoituksen. Ei muuta mitään, mutta kun olin just viikonloppuna katsonut, että kyseisellä yrityksellä oli työpaikkoja 2 kpl haussa lisääntyneen työtarpeen takia... Ilmoitin työnantajalle, jotta eikös tää oo laitonta. Seuraavana aamuna sain irtisanomispaperin. Hohhoijaa, sekin oli sitten päivätty samalle edelliselle päivälle ja ihan yhtä laiton :) Eivät he sitä käsittäneet, joten laitoin asian eteenpäin työsuojelupiiriin, koska en kuulu liittoon. Tässä nyt sitten seuraillaan, koska sieltä tulee päätöstä, oliko irtisanominen laiton vai ei...

Tämän takia on vähän jäänyt kaikki muu, kun on pitänyt etsiä uutta työtä. No, nyt ensi viikolla alkaa kai sitten samantapainen työ, mutta ehkä asiallisemmassa firmassa. Ainakin alkuvaikutelma kertoisi semmoisesta.

Kesäkuu meni rattoisasti kaverille sohvanpäällisiä ommellessa. Keinonahka taipui helposti koneen alle ja ompelusta ei tullut ärsyttävää. Tämän näköisiä niistä tuli, kuvassa nojatuolin päällinen. Tein noita kaksi ja yhden sohvanpäällisen. Noiden tarkoituksena on estää kahden maine coonin kynsien jäljet alkuperäiseeen sohvaverhoiluun. Hyvin ovat kuulema toimineet ja tykätyt. Vähän tuotti hankaluutta nuo käsinojien etureunat, kun huput on kuitenkin tarkoitus saada helposti myös pois päältä.


Koirakaan ei sitten ollut kantava, sekin harmittaa ihan vaan pikkuisen. No, syksyllä pitää olla tarkemmin vahdissa ja yrittää uudella onnella.

Sisko sai tyttären heinäkuun 3.päivä. Kastajaisiin tarttis nyt sitten saada nuo vaatteet ommeltua, tänään juuri kaavoitin ja leikkasin kankaat. Saapi nähdä tuleeko hyvä vai sanomista :)

Heinäkuun pitää kiirettä. Viikonloppuna olisi kavereilla illanistujaiset savusaunoineen, seuraava viikonloppu menee Hyrynsalmella Ukkohallassa mese.fi miitissä, ajomatkaa 750 km suuntaansa. Kimmon arvio ajankulusta on noin 8 tuntia taukoineen. Tarttee ladata ämppäri täyteen musaa, että jaksaa matkan, ku miehet puhuu vaan mersuista.. Seuraavana viikonloppuna on yhden kaverin häät, sinne pitäisi mennä, lahjakin on jo hankittuna, erittäin persoonallinen, pitää laittaa sitten tännekin kuvaa kunhan saadaan se kotiin. Sitten onkin jo siskonlikan kastajaiset lauantaina, kattoo ny mennäänkö sitten sunnuntaina vielä Forssan picknickkiin. Seuraavana viikonloppuna onkin jo Alahärmässä Power Truckki, jonne mennään jonkinlaisella kokoonpanolla. Näin päästiin kevyesti kesätuulessa koulujen alkuun asti :D

Jeps, ei tässä sen enempää. Tänä kesänä ei taida ehtiä edes värjäämään, jollen sitten kokeile kylmävärjäystä kasvihuoneessa. Villoja ainakin olisi :) Karstamyllyä yhä haikailen.

Ai niin, tytär pääsi opiskelemaan Salon ammattikouluun (mikä lie nimi) Asuste- ja ateljeeompelulinjalle, sinne minne tahtoikin. Ja nuoremmat aloittaa syksyllä yläkoulun. Niin se aika menee ja itte ei ku vanheneet.

Hurraa...

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kuvia tällä kertaa

Morjens,

tänään helteisenä tiistaina laitan vain muutamia kuvia keväältä.

Tässä ekana likan housut, jotka tein yhtenä iltana. Kangas oli hankittu ajat sitten ja likka oli kasvanut, joten lahkeisiin keksittiin persoonallinen ratkaisu, joka on muodikas.



Ja nämä kuvat ovat lenkkireissulta parin viikon takaa.



Ja lopuksi vielä puhjennu rengas, joka otti vähän lämpöä...

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ruostetta ja reikiä

Siinähän se sitten tulikin.
Ei ole väykyn voittanutta ruosteiden määrässä. Eilen mentiin Järvenpäähän mese.fi Rassausmiittiin. Ensinnäkin oltiin 3 tuntia myöhässä, koska isäntä ei kotiutunut töistään kuin vasta lauantaina iltapäivällä. No, perillä sitten ajateltiin asentaa väykkyyn vetokoukku, joka olikin ostettu jo valmiiksi KL-varaosilta. Pari tuntia äijät ensin taistelivat puskurin kanssa, kun se ei suostunut irtoamaan millään. Lopulta kaikki paljastui. Puskuri lähti irti ja samalla tuli esiin mieletön määrä ruostetta. Reikiä oli siellä sun täällä takakotelot täynnä. Vetokoukun asennus jäi sitten siihen ja minä menin jäähylle pihalle muutamaksi seuraavaksi tunniksi. Hermot ei kestäny sitä kamaluutta. Ja nyt muka pitäisi vielä ajaa ilman puskuria, ei tuu kauppoja!
Tässä muutama miehen ottama kuva:

Etupuskurin alta vois paljastua toinen mokoma samaa kategoriaa, mut eipä tutkita sitä nyt...

Tänään oli kyl kiva keli, oltiin likan kaa kukkapenkissä ja poistettiin siitä yksi purontapainen, siinä ku ei vesi oikein pysynyt. Kissat tuhosivat juodessaan pohjamuovin, vaikka se oli ihan allasmuovia.Tilalle laitettiin palju, ilman mitään erikoisia kommervenkkejä. Vesi on helppo vaihtaa. Katotaan nyt, millainen siitä sitten tulee, kunhan kesä etenee.

Jännittyneinä odotamme, onko Gilla kantava vai ei, oireet on kyllä samanmoisia kuin edellisten pentujenkin aikaan, joten toivotaan parasta. Viikon päästä pitäisi kyllä jo alkaa näkyä...

Nyt vielä pihalle, kun lämpöä riittää.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Paawon kottero

No nih, siinähän se päivän aihe sitten tulikin jo. Ja jottei homma karkaisi käsistä, kerronkin heti.

Eli: meillä vaihtui auto. Kuusi vuotta uskollisesti palvellut Mercedes Benz 300CE, eli tuttavallisesti coupe, vaihtui eilen Tampereella "väyryseen". Älkää kysykö mikä malli, olisko jotain  MB S211 320 T Avantgarde ? Korjatkoon ken tietää. Väri on tietenki musta, eihä sitä ny muuta. Nettisivut tarttis kai sit päivittää...

Heti ku oltiin autosta paperit tehty ja ajettu se liikkeestä ulos, kokeilimme ikkunoita ja hups, yks niistä ei suostunutkaan enää menemään kiinni, armoton rutina vaan... Onneks meseläisiä on ympäri Suomea ja eräs heistä riensi auttamaan ja saatiin ikkuna pysymään ylhäällä kotiin asti, ilmastointiteipillä ja puukiiloilla :o

Illalla käytiin viel kavereil kyläs. Aloitin ompelemaan heille sohvan ja nojatuolien päälle suojuksia, ettei kissat revi kynsillään niitä. Eilen sain aikaan proton, lähinnä kaavan :D Seuraavan kerran jatkoa.

Mutta... kun päästiin pihaan, alkoi poika ihmettelemään suhinaa takapyörän läheltä. Voi hitto, rengas vuoti kuin seula. Äkkiä auto talliin ja tunkilla ylös, niin kauan kuin tunkki mahtui alle, ei littaantunut rengas yöllä. Tänään se sai sitten väliaikaiset kumit alleen. Puhkeamisen aiheutti pihakivi, oli menny renkaasta läpi.

No jottei homma olis liian selvää ja helppoa, niin navigaattori ei suostu laitteessa toimimaan. Levy ei tule ulos kunnolla, vaan se pitää kaivella sormenpäillä. Eikä laite lue levyä, toivottavasti se on vaan likainen....

Tässä vielä kuva hemmetin kotterosta, joksi sen ristin heti alkuunsa :D Jotain positiivista, ajo-ominaisuuksiltaan kottero on ihan ok :)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kevättä ilmassa

Noin, huhtikuukin on taas vaihtunut. Jokohan se kevät viimein saa? Viikonloppuna lentelivät joutsenet edestakaisin peltojen päällä ja tänään näin ensimmäiset töyhtöhyypät. Pellot lainehtivat vettä ja joet tulvivat jo vähän, saa nähdä miten paljon tuo meidän veto-oja tulvii sitten kun aika koittaa...Toivottavasti ei nouse kasvimaalle asti.

Hartiahuivini valmistuu hyvää vauhtia, laitan tähän kuvan kun se vielä oli hieman enemmän kesken kuin nyt. Lankana ihana Teeteen Elegance, jossa kampavillaa ja silkkiä.

Ai niin, koirauutisia!!! Gillan juoksu alkoi viime viikon lopulla. JES! Joten astutushommiin päästään kuun puolivälissä. Saa nähdä sitten, miten onnistuu, mutta jos onnistuu, niin pentuja olisi odotettavissa tuossa kesäkuun puolivälissä. Ei tartte miettiä lomareissuja tms :) Isäksi pennuille on valittu Irokon Moonlight aka Rasti, komea trikkiuros tuolta Humppilasta, luonnetta löytyy ja käyttöpuolelta BH (käyttäytymiskoe). Toivotaan parasta.

Tässä vielä kuva Ruudusta ja Raidasta, keskimmäisen likan marsuista, jotka hän sai helmikuussa. Hassut pötköt :) jotka rakastavat sylissä makoilua.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Melekoinen tuuli

Kylläpä tänään on tuullu. Iltapäivällä ajelin töistä kotiin, joutu tuleen hilijakseen, kun tuuli yritti paiskoa autoa minne sattuu. Ja välillä oli tie ihan puhdas ja hyvä ajaa, välillä tuli lunta tuiskuten pelloilta niin, ettei eteensä nähny juuri muutamaa metriä enempää. Juuri ennen isolta tieltä kotikylälle kääntymistä meni pasmat sekaisin ja iski äkkipaniikki, kun huomasin pellolla nurin menneen rekan. Ja olihan sitten paikalla myös hinausautoa, poliisia ja toinenkin nurinmennyt auto. Kolaroineet olivat kuulema, mutta taisi osasyyllinen löytyä tuulestakin. Se puhalsi meidän pihan nurkilla äkkimittauksella 6-10 m/s ja puuskissa oli noin 16 m/s. Ihan kiitettävä tuuli...Tosin se sais kyllä jo alkaa laantua, vielä vaan kohisee nurkissa :(

Nyt alkaa olla flunssa voitettu. Jotain vielä torvissa pyörii ja välillä yskittää, mutta vauhti alkaa olla jo entisenlainen. Harmittaa vaan, kun ei oikein iltaisin ehdi tehdä muuta kuin ruokaa perheelle. Kaikki käsityöt jää viikonloppuihin. Iltaisin nukahdan sohvalle pikkutirsoille ja lapset kiljuu, "ET NUKU!!!" Höh, kumma juttu... :)
Jaaha, jos sitä menis aikaisin kerranki sänkyyn asti, vois lukea kirjaa hetken aikaa. Siihenkään ei oikein ole aikaa yleensä, vaikka lempiharrastuksiini kuuluukin.

Venäjän kurssi alkaa kääntyä loppua kohti, ei ole enää kuin reilu kuukausi jäljellä. Paljoa ei ole tullut opittua, mutta pikkuhiljaa aakkoset on alkaneet luonnistua ja jopa muutamia sanoja ja sanontojakin on jäänyt päähän. Keskimmäistä likkaa harmittaa, ku se ei saa valita ensi vuonna yläkoulussa enää uutta kieltä. Hänhän lukee jo kolmatta vuotta pitkää saksaa englannin lisäksi. Sanoo, jotta saksa on helpompaa ku englanti...Itte oon kyl aina kans saksankielest tykänny :)

Ah, bis nechsten. Tchüss.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Yhä vain minä neitonen sairastan...

laulaa tää, yskiessään keuhkoja pihalle. Kuume ollut kaks päivää pois, nyt tosin tuntuu siltä, että se nousee uudelleen. Mutta viime yönä alko yskä, toista tuntia putkeen yöllä ku kähisin, päivällä yli 4 tuntia yhtäjaksoista yskää, välillä vessassa oksentaen limaa. Melko hauskaa puuhaa sanoisin :( Koskahan tästä selviää töihin asti ?

Mitään en oo tehny moneen päivään, likan kans maattu sohvalla viimeinen viikko. Enimmäkseen ollaan maattu. Lauantaina sain niin pal aikaan että katoin pois "Arn-Pohjolan ritari" tallenteet, siinä meni rattoisasti noin reilut 6 tuntia. Sai aika hyvin katsauksen 1100-luvun Ruotsiin. Tuossa linkki Ylen sivuille, mistä sarjasta kerrotaan:  Arn - Pohjolan ritari

Tänään soitin ekaa kertaa bassoo, sen jälkeen ku sairastuin. Tosin tein sen ilman ääntä ja selällään sängys. Lähinnä opettelin noita juoksutuksia, se vaatii aika paljon näin vanhalta.

Äh, jos menis taas sohvalle.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Yskää ja kuumetta

Kiva joo :( ny se sit iski flunssan, kuume nousi illalla, yö meni kylmissä väreissä, aamul 6 aikaan loppu paleleminen, tosin kuumetta se ei vieny minnekään. Likan kans ollaan nyt sit podettu, mulla 38 ja sillä 39 kuumetta ja keuhkoja repivä yskä, nokka vuotaa ajoittain. Mitään ei oo jaksanu, enimmäkseen maattu, ei edes syödä oo jaksanu :( Mutta kai se sit joskus taas tästä .. toivottavasti.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Bassoa

No nih, nyt on tyttö päässy soittamisen makuun ton bassonsa kanssa. Ihan aluks se opetteli kolme Rammsteinin basso-osuutta, Links 2 3 4, Mein Hertz brennt ja Ich Will. Tänään sillä kävi ekan kerran opettaja paikalla neuvomassa vähän, miten soitetaan ja mistä aloitetaan harjoittelu. Eka ohje oli olla soittamatta Rammsteinia ku siin ei oo mitään haastetta vaan ne on ihan yksinkertaisia. Seuraavaks se opettelee nyt sit soittamaan Pink Pantheria ja jotain muita luritelmia :D

Hauska sinänsä, kun ensin se opettaja sano, ettei hänellä oikein ole aikaa opettaa, mutta ekan käynnin jälkeen oli valmis tulemaan vaikka joka viikko. Oli positiivisesti yllättynyt likan taidoista ja rytmitajusta, sekä siitä, miten nopeaan se oppii. Katotaan nyt, mitä siitä tulee :)

Itte olen ihan vaan rämpyttäny tuota, tarkoitus olis vähän katella ittekin, jos jotain oppis soittaan.

Flunssaa yrittää työntää päälle. Töissä oli tosi raskasta olla, kun olo oli ihan väsy koko ajan ja särki luita ja lihaksia. Kattoo nyt, nostaako se kuumetta tähän. Inhoan kaikkee sairastamista kun olo on ihan loppu.

Jos menis vaan keittää vettä ja ottais lämmintä mustaherukkamehua.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Koirankarvaa

Joskohan se kevät kohta jo tulee..alkaa usko loppua pikkuhiljaa koko kesän ja kevään tuloon. Tänään yritti Turus tulla lunta, mut se sit muuttui vedeks hyvin äkkiä. Onneks ei tullut kuin tihuuttamal vähäse...

Ja valmista koirankarvalankaa tuli viime viikolla. Kenelleköhän tekis lapaset? On se vaan hassua, kun tuosta Kawan karvasta tulee aina harmaata lankaa, vaik koira on musta :) No, pohjavilla on vaaleampaa, sehän sen aiheuttaa. Tällä kertaa tein ihan 100% koiraa, Kawan karvat kietoutuvat hyvin eikä lanka ole liian haurasta.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Lukeekohan

Lukeekohan tätäkään blogia kukaan.. Ei ainakaan kukaan kommentoi :)

Äsken juuri tulin lenkiltä, yllättävän paljon porukkaa tuli vastaan, mutta irrallaan juoksennellut Kawa toimi hienosti yhteistyössä. Käskystä tuli aina vierelle ja sit odotettiin istuillaan, että kävelysauvat, potkukelkka, sukset ja polkupyörä pääsee ohi... mikä lie että juuri tällä kertaa sattui kaikki ne Kawan inhoamat laitteet liikenteeseen :)
Tänään saattaa olla ohjelmassa vielä ainakin parin koiran harjaus, joten hommiin..

torstai 17. helmikuuta 2011

Juoksutusta maneesissa

Tänään innostuttiin lähtemään mukaan koiraporukoiden järjestämään vapaaseen juoksutukseen. Paikkana oli maneesi, jossa hiekkapohja. Kotoa mukaan lähtivä Gilla ja Bretta, ne kun ovat meidän sosiaalisemmat koirat, nuo urokset on vähän semmoisia, no, uroksia :)

Paikalla oli iso porukka, ilmeisesti näin talvisaikaan koirien vapaana juoksuttaminen ei ole niin helppoa, ja toisaalta tilanne oli koirille erittäinkin sosiaalisuutta kasvattava. No, pari koiraa siellä otti ja rähisi toisilleen ajoittain, hollanninpaimenkoira ja leonberginkoira. Yllätyin, kun meidän Bretta, neiti vaille 2 v otti ja erotteli tappelupukarit koko ajan. Se meni tappelevien koirien väliin ja näykki molempia niin, että ne lopettivat kähinän. Samoin koira vahti koko ajan kaikkia muita ja paimensi heti, jos ne alkoivat kähistä keskenään. Pari kertaa Retku (Bretta) otti yhteen tuon kaikkia härnäävän hollanninpaimenkoiran kanssa, mutta vanhin tytär erotteli koirat vanhasta tottumuksesta. Itse yllätyin positiivisesti tuosta voimakkaasta paimennustaipumuksesta, kai se on lampaita etsittävä koiralle ensi kesänä :D Eikä tartte arkailla luonnetestin suhteen sitten aikanaan.

Gillaa taas ei toiset koirat eivätkä vieraat ihmiset kiinnostaneet juuri lainkaan, vähän kävi haistelemassa ja enimmäkseen Gilla norkoili meidän jaloissa, mutta sen nyt arvasinkin, Gilla on aina ollut hyvinkin oman porukan koira.

Ensi kuussa kenttä onkin varattuna meidän koiraporukalle 4 kertaa, saa nähdä tuleeko lähdettyä. Kustannukset jaetaan käyttäjien kesken, tällä ja edellisellä kerralla reissun hinnaksi tuli 1,5 e/perhe. Sanoisin, ettei paha hinta.


Viimein sain ladattua kamerasta kuvat koneelle, sieltä löytyi tämmöinen kuva. Kyseessä koiraporukasta yhdelle miehelle tekemäni koirankarvasukat (50%).


Ja tässä kuvassa on likan ittelleen tekemä goottityylinen toppi. Ei muka tullut hyvä....

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pakkasta pitelee

Kylläpä oli aamulla kylmä, kun lähdin töihin ajamaan, en tiedä mikä mittari näytti oikein ja mikä väärin. Keittiön mittari näytti 34 astetta, olohuoneen 30, auton sekoileva mittari näytti näyttävän kerrankin suurinpiirtein oikein ja näytti 33 astetta. Kylmä joka tapauksessa. Koko matkan mietin, kestääkö pakkasnesteet :) mutta hyvin pääsin Turkuun. Iltapäivällä sitten olikin akku ku meinas sanoa sopimustaan irti, yritti kakostella, mutta niin vaan lähti Mersu kuin palmun alta käyntiin.

Tänään sain taas aikaiseksi karstata villoja. Tein 100% koirankarvalepereitä, niistä pitäisi saada aikaan vielä lankaa tässä lähipäivinä. Neulonnassa on hyvällä mallilla silkki/alpakkavillainen huivi, värinä ihana neonvihreä.

Ompelut on saaneet odottaa, talvitakkiin ajattelin vaihtaa hihansuihin resorit tarrojen tilalle, mutta homma seisoo, kun tyttärel on halterneck-toppi kesken. Lauantaina ostettiin hänelle koulua varten kankaat. Likka meinaa tehdä ittelleen korsettitopin ja goottityylisen lyhyen hameen. Jos onnistuvat, niin lopputulos on kaunis. Opettaja tykkää, kun likka aina etsii mallin ja piirtää sitten opettajalle kuvan, että tämmöiseksi se pitäis muokata :D Onneksi käsityöryhmä on pieni ja opettaja kannustaa erilaisiin oivalluksiin, eikä tyrmää toisen ajatuksia. Laiska opettaja voisi ilmoittaa, että "teet mallin mukaan ja sillä siisti" mutta tuo on hyvä ope ja muokkaa kaavoja sopiviksi :)

Tänä aamuna tilasin lapsille taksin, kun katsoin, että on epäinhimillistä laittaa ne kävelemään 4 km 30 asteen pakkasessa. Täällä vaan se aamutaksin saaminen on hankalaa, kun suurin osa on koulukuljetuksissa, ja loput vie mummoja Turkuun. Onneksi sain auton viemään, huomisaamuksi sovin koulutaksin kanssa asiasta, he ottavat ylimääräisiä korvausta vastaan, jos kyytiin sopii. Ei me ehkä mennä perikatoon, jos tytöt muutaman kerran menevät taksikyydillä, 1 e/suunta/lapsi. Normaalistihan nuo kulkevat fillarilla/kävellen.

Mutta nyt kuvaamaan likan valmista toppia.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Artisti on poissa

Surettaa tollainen. Vähä vähältä kaikkoo kaikki suuret artistit, tällä kertaa vuoro oli Gary Mooren lähteä. Jotenkin ku noi suuruudet lähtee, niin sitä tajuaa itte oman pienen elämänsä kääntyvän loppua kohti. Toivoo tietty, että aikaa olisi vielä vaikka mihin, mutta päivät valuu ohi huomaamatta ja kohta huomaa, ettei elämässään ehtinyt tehdä mitään. Niin paljon jää kokematta. Yrität juosta ja silti huomaat kahlaavasi juoksuhiekassa.

Mooren biisit on mielettömän kauniita, ne lumoaa kerta toisensa jälkeen. Harmi, ettein nykyartisteista juuri kukaan yllä samalle tasolle. Ja mitä kauemmas tulevaisuuteen mennään, sitä harvempi yltää samalle tasolle. Kuten joku jossain toisaalla kirjoittikin, olisi arvostettu muusikko saanut kohdata arvoisensa lopun, eikä noin julmasti viinan kirousta.
Tänään ei osaa muuta sanoa. Ehkä huomenna.

torstai 3. helmikuuta 2011

Turkkuses pelkkää vettä

Kohta alkaa olla sellaset kelit, että ainakin Turku on ihan täynnä vettä. Hyvä alku on jo.. Toisaalta taas pääsee autolla liikkumaan rivakammin, mutta toisaalta taas sivutiet on ihan loskassa ja niitä mennään sit vissiin poikittain.... on siis kevät...
Värit hiuksissa, tuloksena taas kerran mustaa. Toisaalta hiusten värjääminen mustalla on kivaa, koska sitten on myöskin korvat ja niska ja vaikka mikä paikka mustna :( Ei ihan olla prota viel, mutta kaikkeen oppii.
Lauantaina olis tyttärel ekan kerran bassotreenit, saa ny sit nähdä ja kuulla, kenen korvat kestää, onneks on voluuminsäätö olemassa.
Mutta nyt huuhtomaan värit pois, palaamme viikonloppuna asiaan kun marsut ovat kotiutuneet ja ekat bassotreenit ohi :D

tiistai 1. helmikuuta 2011

Bassokitaristit vauhdissa

Hello taas ihmiset.
Tänään kokeiltii jotain täysin uutta. Vanhimman likan kanssa lainattiin koululta ja bassokitara ja kokeiltiin, onnistuuko sen soittaminen. Melkoista tahkoomista se on, mutta katotaan jos tästä vaikka innostutaankin enemmän. Helpompaa tuo on kuin kitaran soitto :D
Mutta tähän se ilta sitten menikin, vuoronperään likan kans basso sylis kokeiltiin ja naurettiin, ku kielet vaan vinkui.
Ehkä sitten huomenna jo paremmin, ainakin tuli dvd aiheesta katsottua, siitä sit harjoittelemaan.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Kehräystä välillä

Eilen sain viimein kehrättyä uusia lankoja tuota kesken olevaa villasukkaa varten :) Aikaa siihen meni, kun on näitä muita projekteja ollut, mutta nyt pääsee neulomaan sukat valmiiksi. Ne tulevat yhdelle koiraporukoiden äijälle, ken valitti, että varpaat on aina jäässä, vaik olisi millaiset villasukat. Hän nyt sitten koekäyttää nämä. Meillä ainakin likat on sanoneet, että sukat on tosi lämpimät.

Tänään saatiin keskimmäisen likan uusi sänky valmiiksi. Ostettiin halvalla sellainen kompleksi, josta puuttui kaikki ruuvit. Sitten ostettiin yhdet ja todettiin, että nehän on kaikki vääränkokoisia. Tänään hain sitten Bauhausista uusia ja nyt on sänky nukkumakunnossa. Saa nähdä tuleeko likka vauhdilla yöllä alas, kun menee käymään vessassa, eikä muistakaan että on korkeampi sänky...

Koheltamista lisää, liittyen sänkyyn. Eilen kun porukalla kasattiin tuota sänkykompleksia, niin ajattelin tyrkätä kädellä vähän paloja yhteen...sillä seurauksella, että löin ranteeni törröttävään ruuvinkantaan. Kipu oli sanoinkuvaamaton ja tänäänkin  vielä ranne on ollut kipeänä ja mustelmainen. Mustelmasta olis varmaankin tullut vielä kamalampi, jos ei sitä olis heti painettu kovin. Mutta näin meillä taas kerran :)

Eteisessäkin meinasi käydä vahinko. Kuusi vuotta ollaan tässä asuttu ja kaappi on pysynyt hyvin paikallaan eteisen vaatehuoneessa, kunnes perjantaina huomasin sen retkottavan. Kyseessä on sellainen yläkaappi. Edelliset omistajat ovat sen jo virittäneet paikalleen. Kaksi vanhinta lasta sitten alkoi tyhjentää sitä, avasivat ovea ja kaappi päätti samalla tulla alas kokonaan. Onneksi kyseessä olivat kaksi isointa lasta ja he saivat käsin pidettyä kaappia paikoillaan. Samalla me loput äkkiä tyhjennettiin kaappi ja sitten laskettiin koko revohka alas. Tuli siitä hyvää polttopuuta :) ja osa levyistä voi käyttää vielä uusiin hyllyihin. Ajattelin laittaa avohyllyt ja sinne korit, kyseessä kun kuitenkin on vaatehuoneen hylly. Tämä entinen kaappi oli semmoinen 60 senttiä syvä ja se oli vain 8 ruuvilla seinässä, ilman minkäänlaisia ankkureita.. kyseessä kuitenkin kyprokkiseinä... hohhoijaa, jo on taas välähtänyt :D

Kirjastosta löysin tänään hauskoja sarjakuvakirjoja, niiden pariin siis.

torstai 27. tammikuuta 2011

Työ käy treenistä

Joohop,

jos tuosta työstä ei palkkaa pal saakaan, niin ainakin kasvaa kunto. Koko päivän ku tallaa lattioita edestakas ja välillä portaitakin, niin ei voi olla treenaantumatta. Etenkin ku kaik tapahtuu vähän niinku melkein syömättä, ku aika ei riitä. Hotkaistaan me välillä sellasii kahden minuutin pikaeineitä, kuten leipäpala, mandariini, vesihörppy. Jos nyt ei laihdu, niin en sit tiedä miten.

Onneks huomenna alkaa jo viikonloppu, saa vähän edes rentoutua, ehkä. En ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään, saatika mitään muutakaan. Kaiuttimia yritin korjata, mut ei niistä enää hyvää saa, toisest on kela vissiin rikki :( Joutuu tyytymään huonoihin, kunnes joskus on varaa uusiin. Silloin ostan kyllä kunnon kajarit, joilla kärsii kuunnella heviä ja kuuluukin vielä kunnolla. Mä en mitään kihinää viiti kuunnella.

Nyt iltapalalle ja sit otetaan rennosti kunnes uni saa.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Lunta vaan

Kyllä se on ihme, että tänä vuonna tuota lunta on piisannut. Turussakin joka paikka ihan täynnä ja tiet on ahtaat ja jalat kastuu (ku kävelee sieviläisillä kesät talvet). Koirien kanssakaan ei näin talvella oikein ehdi tehdä muuta ku juosta pihalla, lenkillä on liian pimeää. Mutta ehkä se kevät vielä saa. Ensi talveksi pitäis koirille tehdä kunnon heijastinliivit, edelliset räpellökset on epäkäytännöllisiä, mutta se onkin vain kokeilu.

Tämän illan ohjelmaan lumen luomisen lisäksi kuuluu kaiuttimien kiinnitys. Entiset eivät kestäneet Stratovariuksen biisejä, vaan elementit irtosivat ripustuksistaan. Käytännöllisenä ihmisenä, ja pihinä, en ostanut uusia kaiuttimia vaan ostin vanhoihin uudet ripustukset. Kyllä vanha Jamo on aina parempi ku uus pilipali.. Saa nyt sitten nähdä kestääkö liimaukset ja miten uudet soivat :) Pitääköhän sitä ensin kokeilla jollain pehmeämmällä musalla kuin Stratolla, mitä hä? Learning to Fly irrotti ekan basson ja enpä muista mikä irrotti toisen, Stratoo oli kuitenkin :)

Mutta nyt ruuvaamaan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Heviä niin että korvat soi

Jes, vaihteeks ihan hyvä fiilis, huomiseen työaamuun asti ehkä jopa..

Eilen käytiin kattomas Turussa 1827 Infernal Musical. Aivan sikahyvä musikaali. Juonenkulku oli musikaaleille tyypillisesti kevyt, mutta biisivalinnat saivat siitä taivaallisen (tai helvetillisen) nautinnon. Pyrotekniikkaa oli juuri sopivasti, ei liikaa että siihen kyllästyisi, mutta sopivasti. Itte yllätyin siitä, miten kuumana tollaset pyrot käy, vaikka paikkamme olivat 11 rivillä, kävi joka kerta kuuma löyhähdys kasvoilla, kun kohtauksessa liekit paloivat Turun yllä. Turun Nuorten Teatterin porukat olivat todella osanneet hommansa ja ohjaajana näkyikin olevan Salkkareista tuttu Miika, eli Juha-Pekka Mikkola. Näytelmän läpi pyörivät kaksi akrobaattia, pelkissä nahkahousuissa. Itse välillä unohduin katselemaan heidän liikehdintäänsä niin, että hukkasin koko kohtauksen juonen. Sen verta taidokkaasti he liikkuivat lavalla six-packkeineen.

Musikaalin jälkeen matka jatkui Kaarinaan, jossa esiintyi Taage Laiho Gang. Kaveri soittaa kyseisessä bändissä ja pitihän häntä mennä fanittaan :) Taas kerran oli tarjolla kunnon setti hyvää vanhempaa heviä ja löytyihän soittolistalta iki-ihanaa Queensrÿcheäkin, Iron Maidenin, Saxonin, Ozzyn ja muiden seasta. Joskus sitä vaan kadehtii ihmisiä, jotka oikeasti osaa soittaa. Kaverin sorminäppäryys oli taivaallisen ihanaa katseltavaa. Aiemmilla keikoilta ei ole yhtään kuvasatoa ittelläni, mutta ehkä jo tällä kertaa saan muutaman kuvankin, kun oli kuskina toimineena kaverillamme digijärkkäri mukana. Tuli seisoskeltua melko lähellä, joten kuulo oli melko heikoilla muutaman tunnin tuon jälkeen. No, eipä keikkoja olekaan taas tiedossa, joten ehkä tuosta ei kuulo lähde, jos kerran vuoteen nauttii vähän enemmän.

Tuttujakin näky, ihme kyllä, tosin yksikään ei ollut niin hyvä tuttu, että oltaisiin paria sanaa enempää vaihdettu.. :(

Korsetti istui todella hyvin, tuosta ei tullut liian puristava, vessassa käynti onnistui ja sain vaatteet vielä takas päällekin ihan ok, kiitos kevytrakenteisten muoviluiden. Kivasti tuolla saa ulkonäköön vaihtelua, pitäisi vissiin tännekin kuva laittaa, mutta kun unohtui ottaa :D

Huoks, mitenkähän tästä arkeen jaksaa palata, tylsään arkeen, tylsään työhön, tylsään elämään.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Perukaa huominen

Siinähän se sit...

Voisko joku perua huomisen? Pitäis parin vuoden tauon jälkeen lähtee töihin huomen aamulla, eikä yhtään kiinnostais. Työtehtävis ei ole vikaa, helppoa ku heinänteko, negatiiviseks asian tekee huono palkka ja pitkä työmatka. No, eipä tullu veroprosentiksikaan ku 1,5 %, siitä ei valtio paljon meikäläisen työskentelystä kostu. Mitä nyt bensaveron muodossa.

Kotona olis miljoona hommaa tekemättä. Työnteossa ärsyttävintä on se, että koko päivä menee ihan hukkaan, hirvee kiire alkaa ku töistä pääset kotiin, jotta ehtii kaikki kotityöt tehdä. Meillä se tarkoittaa lumenluontia, koirien ulkoilutusta, ruuan laittoa. Siihen ei kyllä jää mitään aikaa sille, mitä muut kuulema tekee, niinku esim harrastaa jotain. Hui hai, saa nyt nähdä sit, ehdinkö enää edes venäjänkurssille. Ainut harrastus moneen vuoteen, ku aloitin syksyllä venäjän opiskelun, ihan vaan kansalaisopiston kurssilla mutta kuitenkin.

No, katellaan nyt sit tottuuko sitä taas työhön :(

BOOOORING..

maanantai 17. tammikuuta 2011

Lunta ja koirannaurua

Hiphei,

eilen oltiin vanhimman likan kanssa lenkillä. Viima oli kamala ja luntakin sanoi niin, että naamaa pisteli. Suunnistimme yksityistietä eteenpäin, niin ei tarvinnut koiria kiinni laittaa, paitsi se vanhin, jota ei lenkillä uskalla päästää irti, muutoin kuin ihan lähellä kotia, jolloin se juoksee suorinta tietä oven taakse odottamaan sisälle lämpimään pääsyä. Hyvin tuo vanhus, nimeltään Nippe, jaksaa vielä lenkillä käydä, nivelet on vähän väljät ja meno hölttäämistä, mutta kun ei satu eikä aristele niin hauskaa sillä vaan näyttää olevan, vaikka ikääkin on jo 14,5 vuotta. Loput koirat siis kirmailivat edestakas irrallaan, Gilla, Kawa ja Bretta. Takasinpäin tullessa Kawa sai hepulin. Sillä on muutenkin tapana komennella meitä ihmisiä ja toisia koiria haukkumalla ja näykkimällä nilkasta tai repimällä ranteesta. Todella rasittava tapa, mutta antaa pojan pitää hauskaa. No niin, siis se hepuli.. ensin se haukku kun nartut juoksi pitkin hankea ja likka istu penkalla. Sitten se yks kaks lähti juoksemaan hurjaa vauhtia eteenpäin, meinas vissiin kotiin lähteä. En ole Kawan nähnyt juoksevan noin kovin vuosikausiin, meno oli kuin kilparavurilla :)

Huomenna tarttis mennä Turkuun, olis tarjolla työpaikan harjoittelupäivä. Saa nyt sitten nähdä, mitä ne musta tykkäävät ja ottavatko töihin. Homma ei ole ihan omaa alaa, mutta kai sitäkin vois tehdä, ainakin vähän aikaa.

Sain joululahjaksi lahjakortin lankaliikkeeseen. Lauantaina sitten tyttöjen kans lähdettiin shoppailemaan ja kävin tuhlaamassa kortin. Oih, oli pikkasen liikaa valinnanvaraa, kun ei ollut mitään suunnitelmaa, mitä sillä kortilla hankkisi. Jotenkin vaan tottunut noita koirankarvalankoja neulomaan. Lopulta ostin sitten ihanaa kirkkaan vaaleaa vihreetä ja reippaan oranssia kampavilla/silkkilankaa, ajattelin jos niistä tekis jotain harsonohutta huivia. Sitten ostin myös lenkkimohairia, siitä harsomainen neuletakki. Ja vielä lopuks likalle ihan vaan kivanväristä normilankaa, neulokoon siitä sitten mitä tykkää.

Tämänhetkinen neuletyö on ollut koirankarvalangasta (50/50%) villasukat yhdelle tutulle miehelle. Eilen harmikseni lanka loppu vähän ennen kärkeä kesken ja tänään joutuu sitten kehräämään uutta. En olekaan vielä kesän jälkeen kehrännyt ollenkaan, ohjelmassa siis rukinviritystä..

torstai 13. tammikuuta 2011

Teloin taas

Meikäläisellä näyttää olevan erehtymätön kyky teloa itteni sellases mikä ei ole normaalia. Tällä kertaa syynä oli tankin korkki ja kohteena sormi. Huomenna sormi on luultavasti ihan musta, sattu sen vertaa kovin. Ja mä kun vaan otin auton tankinkorkkia auki, oli vähän tiukka ja siinä sit lahjakkaasti väänsin sormeni. Auh.

Minullahan on myös vuosien varrella kokemusta siitä, miten tullaan portaita alas vauhdilla ja saadaan pari varvasta sijoiltaan.

Olen myös onnistunut kaatamaan kinkun paistorasvat jalalle. Tuloksena liukas lattia, rasvaista pyykkiä (kun hätäpäissäni heitin lakanat imemään rasvaa) ja kämmenenkokoinen palovamma.

Uiminen pimeässä on vaarallista. Siskon kanssa uitiin naku-uintia syyskuun kylmässä yössä ja nousin vähän reippaasti laiturille. Seurauksena murtuma jalkapöydässä.

Kaikilla näistä kolmesta kerrasta oli kyseessä sama jalka...

Puhumattakaan siitä, kun viime talvena yritin irrottaa halkoa toisesta vähän väärällä tavalla ja halko kimposi omaan otsaan. Kulma auki ja julmettu kipu, mutta onneks silmä säästyi.

Kohelo en ole, mutta välillä sattuu, onneksi ei koskaan ole sattunut mitään isompaa (koputanpa puuta varmuuden vuoksi). Jospa siis menisi vaikka sohvalle makaamaan, siinä ei kai tule muuta kuin makuuhaavoja :)

Odottavan aika on pitkä

Nyt olis korsetti valmis. Koekäyttöä vaan harjoiteltava vissiin jonkin aikaa, ettei käy niin, että kesken keikan meikäläinen pyörtyä kuukahtaa siihen paikkaan. Mies jo kyseli, että mitenkä me voidaan syömäs käydä musikaalin ja keikan välissä, jos mä olen puristautunut korsettiin :) No, ehdottelin, jos sitä vaikka sitten löysättäis välillä, hee. Eipä sillä, tuosta tuli vähän sellanen harjoitteluversio, joten ei purista pahasti. (hiertymistä ei vielä tietoa, kun en ole pitänyt paria tuntia enempää).

Lumityöt tuli taas tältä päivältä tehtyä ja laskettiin lopuks likkoin kaa mäkee, onneks pimeellä ei kukaan näe, ku meikäläinen laskee persmäkeä ja könyää ylös mitenkuten.

Työttömänä on tylsää, tai no, ei olis, jos ei tarttis koko ajan kantaa huolta siitä, että sais jostain töitä. Mutta nyt siis olen työharjoittelussa. Tarkoituksena on ollut tehdä ao. metallifirmalle esitteitä, heillä kun ei niitä vielä ole. Esitteet alkaa olla jo suurimmaksi osaksi tehty. Ensimmäisenähän tuolla piti ottaa kumihanskat käteen ja siivota koko pulju, ei siellä voinut muuten mitään tehdä :) Tänään sitten tuli puhetta ständistä, jota heillä ei vielä ole ja tarvetta on. Mietittiin jotain erilaista kuin muilla ja minä menin sitten möläyttämään, että pistetään siihen tissit, niin miehet on heti kiinnostuneita. Homma saikin tuulta purjeisiin ja itte sain tehtäväksi piirtää naisen profiilin. Tuli melko hyvä, siitä sitten piirretään vissiin joku tietokonekuva (cad?), minkä perusteella plasmaleikkuri leikkaa naisen metallilevystä. Saahan nähdä mitä siitä tulee, heh, pyysin kyl saada sitten ittellenikin kuvan siitä. Mies ei kyl uskonut ollenkaan ku sanoin, että piirtelen naisia työharjottelussa...

Tänään on opeteltu irkin saloja oikein kunnolla. 10 vuotta olen irkannut enemmän ja vähemmän, mutta tänään opettelin sitten jotain ihme "oppeja". En kyl ihan vissiin tajua vieläkään mitä tein, mutta liekö sillä väliä, ainahan voi heittäytyä täysin naiseks, hi. Käytännös kai ton pitäis ny olla sit sillai, ettei quakenetin irkeis kukaan vie mun nikkiä. Kun ainainen ongelma on ollut se, että joku pöllii mun nikkini ja mä saan keksiä uutta. Tai emmää tiiä mitä mää tein...

Marsut olis vissiin tulossa vielä tässä kuussa, joten viikonloppuna viimeistään on pakko tehdä terra valmiiksi ja pesämökki.Terrasta tuli kerralla tehokkaasti ilmastoitu, kun päätylasi irtosi :) tilalle laitankin verkkoa. Ja terran alle tulee sokkeli, jottei ihan kiinni lattialämmityksessä ole noi elukat. Sokkelista pitää vielä tehdä ilmastoitu versio siitäkin. Olis ikävä jos marsuista tulisi paisteja ..

Nuorin tytär pitääkin lähteä hakemaan näytelmäharkoista, nyt alko tiivis harjoittelu, näytelmän olisi tarkoitus olla valmis huhti-toukokuussa 2011 ja kässärin saivat viime viikolla....

Meikäläisel taitaa olla niin pal hommia, ettei täs nyt ees töihin ehtis.....

tiistai 11. tammikuuta 2011

Korsetin kuristus

Hiphei!

Tänään ei vaihteeksi ole satanut vettä, vaik keli on muuten melko leuto. Koiratarhaan ilmestyi toissapäiväisen vesisateen myötä todella liukas kohta. Mietin tänään, miten saan sen korjattua, jotteivät koirat katkaise koipiaan juostessaan.. Yritin ensin lumella, mutta eihän se tarttunut kiinni. Solution: lisää vettä, heh. Oikeasti kyllä, sitten veden päälle vaan lunta ja hyvä tuli.

Olen himoinnut korsettia jo jonkin aikaa ja koska ruoto on sen verran tukevahko (mille pitäisi kyllä tehdä jotain) niin valmiskorsetteihin en ole sekaantunut. Ja toisekseen, ei ne varmaan edes mahtuis päälle ja hintaviakin ovat mokomat. Jotenka meikäläinen ratkaisee ongelman ompelemalla itte. Ensimmäisenä hankin Johanna Pohjanmiehen Korsetti! oppaan. Todella hyvä kirja, josta sain myöskin kaavoituksen salat aukeamaan. Päädyin ompelemaan vain vyötärökorsetin, koska se vaikutti helpoimmalle ja ajattelin, että sen kanssa on helpointa totuttautua yleensäkin koko kapistukseen, kun en ole korsettia ikinä aiemmin päälleni pukenut. Mukavaltahan tuo tuntuu yllä, etenkin kun alkuun en kiristä sitä niin tiukalle, ettei voi hengittää :) Kuvaa varmaankin tulee tänne sitten myöhemmin, kun saan viimeistelytkin tehtyä ja sopivan paidan ommeltua alle. Luultavimmin virittelen vanhasta mustasta paidasta uuden mustan paidan. Kaikki pitäisi saada valmiiks 22.1 mennessä, silloin niille on käyttöä.

Pakko kertoa vielä tähän, nyt naurattaa mutta silloin ei ku sattui.. Keskimmäinen tytär, kohta 13 v, tuli kaveriltaan, kun me muut oltiin luomassa lunta. No hän päätti leikkiä lumilapiolla, sellasel isolla. Paukutteli jalkaansa ja antoi lapion varren aina nousta ylös ja laskeutua alas. Sit sattui painamaan liian kovaa ja lapion varsi pamahti päin näköä.. ensin säikähdin, että meni silmälasit ja silmät. Verta ei onneks missään, huuli otti vähän itteensä ja meni sisäpuolelta mustaksi, ohimoa särki, muttei siihenkään tullut edes mustelmaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka aika pahastikin olisi voinut käydä.

Tähän vielä kokeeksi kuvaa... Hyvinhän tuo onnistuu ja helppoa.
Tämän tein viime keväänä keskimmäiselle tyttärelle siskonsa rippijuhlia varten.
 

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Huomioita

No niin, itte huomasin heti ainakin näin illasta, ettei sivuston värit toimi kunnolla. Aivan liian himmeät sävyerot, eihän noista näe edes mitä lukee. Ehkä perehdyn näihin sitten huomenna paremmin. Näiden pikkuseikkojen takia itteltäni jää useinkin kaikki tälläinen tekemättä, kun homma menee heti alkuun liian vaikeaksi etsimiseksi. Ärsyttää jatkuva trimmaaminen.

Huomenna olisi vapaapäivä. Ehdin jo hetken kuvitella, että mies palaisi reissuiltaan kotiin, mutta turha luulo. Parisuhde on aina koetuksella, kun kuvittelen miehen palaavan kotiin, eikä sitä sitten näykään missään. Selvennykseksi: miehen ammattina rekkakuski, tai siis hienommin ilmaistuna ammattikuljettaja. Heittää keikkaa koko viikon, sanoo olevansa asuntosäästäjä. No, säästää siinä ainakin lattioita, kun ei ole koskaan kotona. Ja lakanatkin säästyy. Ruokaa tosin ei säästy, kun maailmalla syöminen on kallista, jos haluaa lämmintä kunnon ruokaa eikä vain mitään pelkkää grillievästä.

Omiini piirteisiini kuuluu välillä mieletön säästäminen, joku voisi varmaan kutsua nihilistiksikin. Yritän parhaani mukaan säästää kaikessa missä vain voin, josta syystä juuri äsken korjasin vanhat pitkikseni ja taas niillä pärjää monta kuukautta, jollei jopa vuottakin. Ruuatkin pyrin laittamaan niin, että saan mahdollisimman edullisesti aikaan maittavaa, terveellistä peruseinettä lapsille, jotka ovat 12-15 vuotiaita tyttöjä. Lapset jos saisivat päättää, meillä ei syötäisi muuta kuin makaronia, nuudelia ja kebabia, vuorotellen.

Ei auta, korsetti odottaa ja sormet jo syyhyävät päästä ompelemaan.

Aloitetaanpa taas kerran

Tämä on nyt sitten jo kolmas blogi, mitä aloitan. Ensimmäiseen ja toiseenkin kyllästyin, kun kuvien siirto koneelta oli hankalaa. Katsotaan nyt sitten, mitä tästä tulee ja onnistuuko tällä helpommin. Ja tuleeko tätä kukaan edes lukemaan :)

Tarkoitus on kirjoitella tänne kaikkea mitä elämään mahtuu, lapsista, koirista, käsitöistä, omista ajatuksista. En ala itseäni erityisesti tässä esittelemään, lyhyestä virsi kaunis. Savolaissyntyinen pirttihirmu-mallia oleva "ämmä", jolla on perheessä mies ja 3 tytärtä, koiria löytyy 4 ja kissojakin 3. Lisäksi vielä on kotiloita ja akvaario ja hiiriäkin pari ja tulossa pari marsua, joten kai sitä voisi itseään eläinrakkaaksi sanoa...Käsityöt ovat lempiharrastukseni, tällä hetkellä väännän elämäni ensimmäistä korsettia, koirankarvat on kehrätty langoiksi ja villasukkia tulee neulottua muutamat vuodessa.

Kaikessa olen ylenpalttisen nipottava yksilö, harrastuksiini kuuluu myös toisten sanojen kaivelu ja kaikenlainen muu kieroilu, kuten savolaiseen mentaliteettiin kuuluu. Sanoilla leikkiminen on myös kivaa.

Lempimusiikkiani on lähinnä heavy, mitä sitä muuta kuuntelemaankaan. Toisaalta joskus uppoaa ihan poppi, iskelmät ja muut, mutta erityisen lähellä sydäntäni on progressiivinen hevi, johon olen vastikään alkanut tutustua.

Kirjallisuuden puolelta kirjoittelen itse runoja, yksi kirjakin on suunnitteilla, mutten ole päässyt alkua pidemmälle. Olen kirjastomme suurkuluttaja, luen pääasiassa vain fantasiaa ja vampyyritarinoita. Joskus sekaannun rakkaushömpötyksiin ja jopa Suomen historiaan, mutta erityisesti luen nuortenkirjallisuutta.

Tässähän tätä alkua, katsotaan nyt, millaiseksi muodostuu. Voi olla, että kieliasu muuttuu jossain vaiheessa puhekielisemmäksi, tai sitten ei...

Tervetuloa teille, jotka jossain vaiheessa löydätte tänne.