maanantai 31. tammikuuta 2011

Kehräystä välillä

Eilen sain viimein kehrättyä uusia lankoja tuota kesken olevaa villasukkaa varten :) Aikaa siihen meni, kun on näitä muita projekteja ollut, mutta nyt pääsee neulomaan sukat valmiiksi. Ne tulevat yhdelle koiraporukoiden äijälle, ken valitti, että varpaat on aina jäässä, vaik olisi millaiset villasukat. Hän nyt sitten koekäyttää nämä. Meillä ainakin likat on sanoneet, että sukat on tosi lämpimät.

Tänään saatiin keskimmäisen likan uusi sänky valmiiksi. Ostettiin halvalla sellainen kompleksi, josta puuttui kaikki ruuvit. Sitten ostettiin yhdet ja todettiin, että nehän on kaikki vääränkokoisia. Tänään hain sitten Bauhausista uusia ja nyt on sänky nukkumakunnossa. Saa nähdä tuleeko likka vauhdilla yöllä alas, kun menee käymään vessassa, eikä muistakaan että on korkeampi sänky...

Koheltamista lisää, liittyen sänkyyn. Eilen kun porukalla kasattiin tuota sänkykompleksia, niin ajattelin tyrkätä kädellä vähän paloja yhteen...sillä seurauksella, että löin ranteeni törröttävään ruuvinkantaan. Kipu oli sanoinkuvaamaton ja tänäänkin  vielä ranne on ollut kipeänä ja mustelmainen. Mustelmasta olis varmaankin tullut vielä kamalampi, jos ei sitä olis heti painettu kovin. Mutta näin meillä taas kerran :)

Eteisessäkin meinasi käydä vahinko. Kuusi vuotta ollaan tässä asuttu ja kaappi on pysynyt hyvin paikallaan eteisen vaatehuoneessa, kunnes perjantaina huomasin sen retkottavan. Kyseessä on sellainen yläkaappi. Edelliset omistajat ovat sen jo virittäneet paikalleen. Kaksi vanhinta lasta sitten alkoi tyhjentää sitä, avasivat ovea ja kaappi päätti samalla tulla alas kokonaan. Onneksi kyseessä olivat kaksi isointa lasta ja he saivat käsin pidettyä kaappia paikoillaan. Samalla me loput äkkiä tyhjennettiin kaappi ja sitten laskettiin koko revohka alas. Tuli siitä hyvää polttopuuta :) ja osa levyistä voi käyttää vielä uusiin hyllyihin. Ajattelin laittaa avohyllyt ja sinne korit, kyseessä kun kuitenkin on vaatehuoneen hylly. Tämä entinen kaappi oli semmoinen 60 senttiä syvä ja se oli vain 8 ruuvilla seinässä, ilman minkäänlaisia ankkureita.. kyseessä kuitenkin kyprokkiseinä... hohhoijaa, jo on taas välähtänyt :D

Kirjastosta löysin tänään hauskoja sarjakuvakirjoja, niiden pariin siis.

torstai 27. tammikuuta 2011

Työ käy treenistä

Joohop,

jos tuosta työstä ei palkkaa pal saakaan, niin ainakin kasvaa kunto. Koko päivän ku tallaa lattioita edestakas ja välillä portaitakin, niin ei voi olla treenaantumatta. Etenkin ku kaik tapahtuu vähän niinku melkein syömättä, ku aika ei riitä. Hotkaistaan me välillä sellasii kahden minuutin pikaeineitä, kuten leipäpala, mandariini, vesihörppy. Jos nyt ei laihdu, niin en sit tiedä miten.

Onneks huomenna alkaa jo viikonloppu, saa vähän edes rentoutua, ehkä. En ole ehtinyt ommellakaan yhtään mitään, saatika mitään muutakaan. Kaiuttimia yritin korjata, mut ei niistä enää hyvää saa, toisest on kela vissiin rikki :( Joutuu tyytymään huonoihin, kunnes joskus on varaa uusiin. Silloin ostan kyllä kunnon kajarit, joilla kärsii kuunnella heviä ja kuuluukin vielä kunnolla. Mä en mitään kihinää viiti kuunnella.

Nyt iltapalalle ja sit otetaan rennosti kunnes uni saa.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Lunta vaan

Kyllä se on ihme, että tänä vuonna tuota lunta on piisannut. Turussakin joka paikka ihan täynnä ja tiet on ahtaat ja jalat kastuu (ku kävelee sieviläisillä kesät talvet). Koirien kanssakaan ei näin talvella oikein ehdi tehdä muuta ku juosta pihalla, lenkillä on liian pimeää. Mutta ehkä se kevät vielä saa. Ensi talveksi pitäis koirille tehdä kunnon heijastinliivit, edelliset räpellökset on epäkäytännöllisiä, mutta se onkin vain kokeilu.

Tämän illan ohjelmaan lumen luomisen lisäksi kuuluu kaiuttimien kiinnitys. Entiset eivät kestäneet Stratovariuksen biisejä, vaan elementit irtosivat ripustuksistaan. Käytännöllisenä ihmisenä, ja pihinä, en ostanut uusia kaiuttimia vaan ostin vanhoihin uudet ripustukset. Kyllä vanha Jamo on aina parempi ku uus pilipali.. Saa nyt sitten nähdä kestääkö liimaukset ja miten uudet soivat :) Pitääköhän sitä ensin kokeilla jollain pehmeämmällä musalla kuin Stratolla, mitä hä? Learning to Fly irrotti ekan basson ja enpä muista mikä irrotti toisen, Stratoo oli kuitenkin :)

Mutta nyt ruuvaamaan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Heviä niin että korvat soi

Jes, vaihteeks ihan hyvä fiilis, huomiseen työaamuun asti ehkä jopa..

Eilen käytiin kattomas Turussa 1827 Infernal Musical. Aivan sikahyvä musikaali. Juonenkulku oli musikaaleille tyypillisesti kevyt, mutta biisivalinnat saivat siitä taivaallisen (tai helvetillisen) nautinnon. Pyrotekniikkaa oli juuri sopivasti, ei liikaa että siihen kyllästyisi, mutta sopivasti. Itte yllätyin siitä, miten kuumana tollaset pyrot käy, vaikka paikkamme olivat 11 rivillä, kävi joka kerta kuuma löyhähdys kasvoilla, kun kohtauksessa liekit paloivat Turun yllä. Turun Nuorten Teatterin porukat olivat todella osanneet hommansa ja ohjaajana näkyikin olevan Salkkareista tuttu Miika, eli Juha-Pekka Mikkola. Näytelmän läpi pyörivät kaksi akrobaattia, pelkissä nahkahousuissa. Itse välillä unohduin katselemaan heidän liikehdintäänsä niin, että hukkasin koko kohtauksen juonen. Sen verta taidokkaasti he liikkuivat lavalla six-packkeineen.

Musikaalin jälkeen matka jatkui Kaarinaan, jossa esiintyi Taage Laiho Gang. Kaveri soittaa kyseisessä bändissä ja pitihän häntä mennä fanittaan :) Taas kerran oli tarjolla kunnon setti hyvää vanhempaa heviä ja löytyihän soittolistalta iki-ihanaa Queensrÿcheäkin, Iron Maidenin, Saxonin, Ozzyn ja muiden seasta. Joskus sitä vaan kadehtii ihmisiä, jotka oikeasti osaa soittaa. Kaverin sorminäppäryys oli taivaallisen ihanaa katseltavaa. Aiemmilla keikoilta ei ole yhtään kuvasatoa ittelläni, mutta ehkä jo tällä kertaa saan muutaman kuvankin, kun oli kuskina toimineena kaverillamme digijärkkäri mukana. Tuli seisoskeltua melko lähellä, joten kuulo oli melko heikoilla muutaman tunnin tuon jälkeen. No, eipä keikkoja olekaan taas tiedossa, joten ehkä tuosta ei kuulo lähde, jos kerran vuoteen nauttii vähän enemmän.

Tuttujakin näky, ihme kyllä, tosin yksikään ei ollut niin hyvä tuttu, että oltaisiin paria sanaa enempää vaihdettu.. :(

Korsetti istui todella hyvin, tuosta ei tullut liian puristava, vessassa käynti onnistui ja sain vaatteet vielä takas päällekin ihan ok, kiitos kevytrakenteisten muoviluiden. Kivasti tuolla saa ulkonäköön vaihtelua, pitäisi vissiin tännekin kuva laittaa, mutta kun unohtui ottaa :D

Huoks, mitenkähän tästä arkeen jaksaa palata, tylsään arkeen, tylsään työhön, tylsään elämään.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Perukaa huominen

Siinähän se sit...

Voisko joku perua huomisen? Pitäis parin vuoden tauon jälkeen lähtee töihin huomen aamulla, eikä yhtään kiinnostais. Työtehtävis ei ole vikaa, helppoa ku heinänteko, negatiiviseks asian tekee huono palkka ja pitkä työmatka. No, eipä tullu veroprosentiksikaan ku 1,5 %, siitä ei valtio paljon meikäläisen työskentelystä kostu. Mitä nyt bensaveron muodossa.

Kotona olis miljoona hommaa tekemättä. Työnteossa ärsyttävintä on se, että koko päivä menee ihan hukkaan, hirvee kiire alkaa ku töistä pääset kotiin, jotta ehtii kaikki kotityöt tehdä. Meillä se tarkoittaa lumenluontia, koirien ulkoilutusta, ruuan laittoa. Siihen ei kyllä jää mitään aikaa sille, mitä muut kuulema tekee, niinku esim harrastaa jotain. Hui hai, saa nyt nähdä sit, ehdinkö enää edes venäjänkurssille. Ainut harrastus moneen vuoteen, ku aloitin syksyllä venäjän opiskelun, ihan vaan kansalaisopiston kurssilla mutta kuitenkin.

No, katellaan nyt sit tottuuko sitä taas työhön :(

BOOOORING..

maanantai 17. tammikuuta 2011

Lunta ja koirannaurua

Hiphei,

eilen oltiin vanhimman likan kanssa lenkillä. Viima oli kamala ja luntakin sanoi niin, että naamaa pisteli. Suunnistimme yksityistietä eteenpäin, niin ei tarvinnut koiria kiinni laittaa, paitsi se vanhin, jota ei lenkillä uskalla päästää irti, muutoin kuin ihan lähellä kotia, jolloin se juoksee suorinta tietä oven taakse odottamaan sisälle lämpimään pääsyä. Hyvin tuo vanhus, nimeltään Nippe, jaksaa vielä lenkillä käydä, nivelet on vähän väljät ja meno hölttäämistä, mutta kun ei satu eikä aristele niin hauskaa sillä vaan näyttää olevan, vaikka ikääkin on jo 14,5 vuotta. Loput koirat siis kirmailivat edestakas irrallaan, Gilla, Kawa ja Bretta. Takasinpäin tullessa Kawa sai hepulin. Sillä on muutenkin tapana komennella meitä ihmisiä ja toisia koiria haukkumalla ja näykkimällä nilkasta tai repimällä ranteesta. Todella rasittava tapa, mutta antaa pojan pitää hauskaa. No niin, siis se hepuli.. ensin se haukku kun nartut juoksi pitkin hankea ja likka istu penkalla. Sitten se yks kaks lähti juoksemaan hurjaa vauhtia eteenpäin, meinas vissiin kotiin lähteä. En ole Kawan nähnyt juoksevan noin kovin vuosikausiin, meno oli kuin kilparavurilla :)

Huomenna tarttis mennä Turkuun, olis tarjolla työpaikan harjoittelupäivä. Saa nyt sitten nähdä, mitä ne musta tykkäävät ja ottavatko töihin. Homma ei ole ihan omaa alaa, mutta kai sitäkin vois tehdä, ainakin vähän aikaa.

Sain joululahjaksi lahjakortin lankaliikkeeseen. Lauantaina sitten tyttöjen kans lähdettiin shoppailemaan ja kävin tuhlaamassa kortin. Oih, oli pikkasen liikaa valinnanvaraa, kun ei ollut mitään suunnitelmaa, mitä sillä kortilla hankkisi. Jotenkin vaan tottunut noita koirankarvalankoja neulomaan. Lopulta ostin sitten ihanaa kirkkaan vaaleaa vihreetä ja reippaan oranssia kampavilla/silkkilankaa, ajattelin jos niistä tekis jotain harsonohutta huivia. Sitten ostin myös lenkkimohairia, siitä harsomainen neuletakki. Ja vielä lopuks likalle ihan vaan kivanväristä normilankaa, neulokoon siitä sitten mitä tykkää.

Tämänhetkinen neuletyö on ollut koirankarvalangasta (50/50%) villasukat yhdelle tutulle miehelle. Eilen harmikseni lanka loppu vähän ennen kärkeä kesken ja tänään joutuu sitten kehräämään uutta. En olekaan vielä kesän jälkeen kehrännyt ollenkaan, ohjelmassa siis rukinviritystä..

torstai 13. tammikuuta 2011

Teloin taas

Meikäläisellä näyttää olevan erehtymätön kyky teloa itteni sellases mikä ei ole normaalia. Tällä kertaa syynä oli tankin korkki ja kohteena sormi. Huomenna sormi on luultavasti ihan musta, sattu sen vertaa kovin. Ja mä kun vaan otin auton tankinkorkkia auki, oli vähän tiukka ja siinä sit lahjakkaasti väänsin sormeni. Auh.

Minullahan on myös vuosien varrella kokemusta siitä, miten tullaan portaita alas vauhdilla ja saadaan pari varvasta sijoiltaan.

Olen myös onnistunut kaatamaan kinkun paistorasvat jalalle. Tuloksena liukas lattia, rasvaista pyykkiä (kun hätäpäissäni heitin lakanat imemään rasvaa) ja kämmenenkokoinen palovamma.

Uiminen pimeässä on vaarallista. Siskon kanssa uitiin naku-uintia syyskuun kylmässä yössä ja nousin vähän reippaasti laiturille. Seurauksena murtuma jalkapöydässä.

Kaikilla näistä kolmesta kerrasta oli kyseessä sama jalka...

Puhumattakaan siitä, kun viime talvena yritin irrottaa halkoa toisesta vähän väärällä tavalla ja halko kimposi omaan otsaan. Kulma auki ja julmettu kipu, mutta onneks silmä säästyi.

Kohelo en ole, mutta välillä sattuu, onneksi ei koskaan ole sattunut mitään isompaa (koputanpa puuta varmuuden vuoksi). Jospa siis menisi vaikka sohvalle makaamaan, siinä ei kai tule muuta kuin makuuhaavoja :)

Odottavan aika on pitkä

Nyt olis korsetti valmis. Koekäyttöä vaan harjoiteltava vissiin jonkin aikaa, ettei käy niin, että kesken keikan meikäläinen pyörtyä kuukahtaa siihen paikkaan. Mies jo kyseli, että mitenkä me voidaan syömäs käydä musikaalin ja keikan välissä, jos mä olen puristautunut korsettiin :) No, ehdottelin, jos sitä vaikka sitten löysättäis välillä, hee. Eipä sillä, tuosta tuli vähän sellanen harjoitteluversio, joten ei purista pahasti. (hiertymistä ei vielä tietoa, kun en ole pitänyt paria tuntia enempää).

Lumityöt tuli taas tältä päivältä tehtyä ja laskettiin lopuks likkoin kaa mäkee, onneks pimeellä ei kukaan näe, ku meikäläinen laskee persmäkeä ja könyää ylös mitenkuten.

Työttömänä on tylsää, tai no, ei olis, jos ei tarttis koko ajan kantaa huolta siitä, että sais jostain töitä. Mutta nyt siis olen työharjoittelussa. Tarkoituksena on ollut tehdä ao. metallifirmalle esitteitä, heillä kun ei niitä vielä ole. Esitteet alkaa olla jo suurimmaksi osaksi tehty. Ensimmäisenähän tuolla piti ottaa kumihanskat käteen ja siivota koko pulju, ei siellä voinut muuten mitään tehdä :) Tänään sitten tuli puhetta ständistä, jota heillä ei vielä ole ja tarvetta on. Mietittiin jotain erilaista kuin muilla ja minä menin sitten möläyttämään, että pistetään siihen tissit, niin miehet on heti kiinnostuneita. Homma saikin tuulta purjeisiin ja itte sain tehtäväksi piirtää naisen profiilin. Tuli melko hyvä, siitä sitten piirretään vissiin joku tietokonekuva (cad?), minkä perusteella plasmaleikkuri leikkaa naisen metallilevystä. Saahan nähdä mitä siitä tulee, heh, pyysin kyl saada sitten ittellenikin kuvan siitä. Mies ei kyl uskonut ollenkaan ku sanoin, että piirtelen naisia työharjottelussa...

Tänään on opeteltu irkin saloja oikein kunnolla. 10 vuotta olen irkannut enemmän ja vähemmän, mutta tänään opettelin sitten jotain ihme "oppeja". En kyl ihan vissiin tajua vieläkään mitä tein, mutta liekö sillä väliä, ainahan voi heittäytyä täysin naiseks, hi. Käytännös kai ton pitäis ny olla sit sillai, ettei quakenetin irkeis kukaan vie mun nikkiä. Kun ainainen ongelma on ollut se, että joku pöllii mun nikkini ja mä saan keksiä uutta. Tai emmää tiiä mitä mää tein...

Marsut olis vissiin tulossa vielä tässä kuussa, joten viikonloppuna viimeistään on pakko tehdä terra valmiiksi ja pesämökki.Terrasta tuli kerralla tehokkaasti ilmastoitu, kun päätylasi irtosi :) tilalle laitankin verkkoa. Ja terran alle tulee sokkeli, jottei ihan kiinni lattialämmityksessä ole noi elukat. Sokkelista pitää vielä tehdä ilmastoitu versio siitäkin. Olis ikävä jos marsuista tulisi paisteja ..

Nuorin tytär pitääkin lähteä hakemaan näytelmäharkoista, nyt alko tiivis harjoittelu, näytelmän olisi tarkoitus olla valmis huhti-toukokuussa 2011 ja kässärin saivat viime viikolla....

Meikäläisel taitaa olla niin pal hommia, ettei täs nyt ees töihin ehtis.....

tiistai 11. tammikuuta 2011

Korsetin kuristus

Hiphei!

Tänään ei vaihteeksi ole satanut vettä, vaik keli on muuten melko leuto. Koiratarhaan ilmestyi toissapäiväisen vesisateen myötä todella liukas kohta. Mietin tänään, miten saan sen korjattua, jotteivät koirat katkaise koipiaan juostessaan.. Yritin ensin lumella, mutta eihän se tarttunut kiinni. Solution: lisää vettä, heh. Oikeasti kyllä, sitten veden päälle vaan lunta ja hyvä tuli.

Olen himoinnut korsettia jo jonkin aikaa ja koska ruoto on sen verran tukevahko (mille pitäisi kyllä tehdä jotain) niin valmiskorsetteihin en ole sekaantunut. Ja toisekseen, ei ne varmaan edes mahtuis päälle ja hintaviakin ovat mokomat. Jotenka meikäläinen ratkaisee ongelman ompelemalla itte. Ensimmäisenä hankin Johanna Pohjanmiehen Korsetti! oppaan. Todella hyvä kirja, josta sain myöskin kaavoituksen salat aukeamaan. Päädyin ompelemaan vain vyötärökorsetin, koska se vaikutti helpoimmalle ja ajattelin, että sen kanssa on helpointa totuttautua yleensäkin koko kapistukseen, kun en ole korsettia ikinä aiemmin päälleni pukenut. Mukavaltahan tuo tuntuu yllä, etenkin kun alkuun en kiristä sitä niin tiukalle, ettei voi hengittää :) Kuvaa varmaankin tulee tänne sitten myöhemmin, kun saan viimeistelytkin tehtyä ja sopivan paidan ommeltua alle. Luultavimmin virittelen vanhasta mustasta paidasta uuden mustan paidan. Kaikki pitäisi saada valmiiks 22.1 mennessä, silloin niille on käyttöä.

Pakko kertoa vielä tähän, nyt naurattaa mutta silloin ei ku sattui.. Keskimmäinen tytär, kohta 13 v, tuli kaveriltaan, kun me muut oltiin luomassa lunta. No hän päätti leikkiä lumilapiolla, sellasel isolla. Paukutteli jalkaansa ja antoi lapion varren aina nousta ylös ja laskeutua alas. Sit sattui painamaan liian kovaa ja lapion varsi pamahti päin näköä.. ensin säikähdin, että meni silmälasit ja silmät. Verta ei onneks missään, huuli otti vähän itteensä ja meni sisäpuolelta mustaksi, ohimoa särki, muttei siihenkään tullut edes mustelmaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka aika pahastikin olisi voinut käydä.

Tähän vielä kokeeksi kuvaa... Hyvinhän tuo onnistuu ja helppoa.
Tämän tein viime keväänä keskimmäiselle tyttärelle siskonsa rippijuhlia varten.
 

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Huomioita

No niin, itte huomasin heti ainakin näin illasta, ettei sivuston värit toimi kunnolla. Aivan liian himmeät sävyerot, eihän noista näe edes mitä lukee. Ehkä perehdyn näihin sitten huomenna paremmin. Näiden pikkuseikkojen takia itteltäni jää useinkin kaikki tälläinen tekemättä, kun homma menee heti alkuun liian vaikeaksi etsimiseksi. Ärsyttää jatkuva trimmaaminen.

Huomenna olisi vapaapäivä. Ehdin jo hetken kuvitella, että mies palaisi reissuiltaan kotiin, mutta turha luulo. Parisuhde on aina koetuksella, kun kuvittelen miehen palaavan kotiin, eikä sitä sitten näykään missään. Selvennykseksi: miehen ammattina rekkakuski, tai siis hienommin ilmaistuna ammattikuljettaja. Heittää keikkaa koko viikon, sanoo olevansa asuntosäästäjä. No, säästää siinä ainakin lattioita, kun ei ole koskaan kotona. Ja lakanatkin säästyy. Ruokaa tosin ei säästy, kun maailmalla syöminen on kallista, jos haluaa lämmintä kunnon ruokaa eikä vain mitään pelkkää grillievästä.

Omiini piirteisiini kuuluu välillä mieletön säästäminen, joku voisi varmaan kutsua nihilistiksikin. Yritän parhaani mukaan säästää kaikessa missä vain voin, josta syystä juuri äsken korjasin vanhat pitkikseni ja taas niillä pärjää monta kuukautta, jollei jopa vuottakin. Ruuatkin pyrin laittamaan niin, että saan mahdollisimman edullisesti aikaan maittavaa, terveellistä peruseinettä lapsille, jotka ovat 12-15 vuotiaita tyttöjä. Lapset jos saisivat päättää, meillä ei syötäisi muuta kuin makaronia, nuudelia ja kebabia, vuorotellen.

Ei auta, korsetti odottaa ja sormet jo syyhyävät päästä ompelemaan.

Aloitetaanpa taas kerran

Tämä on nyt sitten jo kolmas blogi, mitä aloitan. Ensimmäiseen ja toiseenkin kyllästyin, kun kuvien siirto koneelta oli hankalaa. Katsotaan nyt sitten, mitä tästä tulee ja onnistuuko tällä helpommin. Ja tuleeko tätä kukaan edes lukemaan :)

Tarkoitus on kirjoitella tänne kaikkea mitä elämään mahtuu, lapsista, koirista, käsitöistä, omista ajatuksista. En ala itseäni erityisesti tässä esittelemään, lyhyestä virsi kaunis. Savolaissyntyinen pirttihirmu-mallia oleva "ämmä", jolla on perheessä mies ja 3 tytärtä, koiria löytyy 4 ja kissojakin 3. Lisäksi vielä on kotiloita ja akvaario ja hiiriäkin pari ja tulossa pari marsua, joten kai sitä voisi itseään eläinrakkaaksi sanoa...Käsityöt ovat lempiharrastukseni, tällä hetkellä väännän elämäni ensimmäistä korsettia, koirankarvat on kehrätty langoiksi ja villasukkia tulee neulottua muutamat vuodessa.

Kaikessa olen ylenpalttisen nipottava yksilö, harrastuksiini kuuluu myös toisten sanojen kaivelu ja kaikenlainen muu kieroilu, kuten savolaiseen mentaliteettiin kuuluu. Sanoilla leikkiminen on myös kivaa.

Lempimusiikkiani on lähinnä heavy, mitä sitä muuta kuuntelemaankaan. Toisaalta joskus uppoaa ihan poppi, iskelmät ja muut, mutta erityisen lähellä sydäntäni on progressiivinen hevi, johon olen vastikään alkanut tutustua.

Kirjallisuuden puolelta kirjoittelen itse runoja, yksi kirjakin on suunnitteilla, mutten ole päässyt alkua pidemmälle. Olen kirjastomme suurkuluttaja, luen pääasiassa vain fantasiaa ja vampyyritarinoita. Joskus sekaannun rakkaushömpötyksiin ja jopa Suomen historiaan, mutta erityisesti luen nuortenkirjallisuutta.

Tässähän tätä alkua, katsotaan nyt, millaiseksi muodostuu. Voi olla, että kieliasu muuttuu jossain vaiheessa puhekielisemmäksi, tai sitten ei...

Tervetuloa teille, jotka jossain vaiheessa löydätte tänne.