Lukeekohan

Lukeekohan tätäkään blogia kukaan.. Ei ainakaan kukaan kommentoi :)

Äsken juuri tulin lenkiltä, yllättävän paljon porukkaa tuli vastaan, mutta irrallaan juoksennellut Kawa toimi hienosti yhteistyössä. Käskystä tuli aina vierelle ja sit odotettiin istuillaan, että kävelysauvat, potkukelkka, sukset ja polkupyörä pääsee ohi... mikä lie että juuri tällä kertaa sattui kaikki ne Kawan inhoamat laitteet liikenteeseen :)
Tänään saattaa olla ohjelmassa vielä ainakin parin koiran harjaus, joten hommiin..

Juoksutusta maneesissa

Tänään innostuttiin lähtemään mukaan koiraporukoiden järjestämään vapaaseen juoksutukseen. Paikkana oli maneesi, jossa hiekkapohja. Kotoa mukaan lähtivä Gilla ja Bretta, ne kun ovat meidän sosiaalisemmat koirat, nuo urokset on vähän semmoisia, no, uroksia :)

Paikalla oli iso porukka, ilmeisesti näin talvisaikaan koirien vapaana juoksuttaminen ei ole niin helppoa, ja toisaalta tilanne oli koirille erittäinkin sosiaalisuutta kasvattava. No, pari koiraa siellä otti ja rähisi toisilleen ajoittain, hollanninpaimenkoira ja leonberginkoira. Yllätyin, kun meidän Bretta, neiti vaille 2 v otti ja erotteli tappelupukarit koko ajan. Se meni tappelevien koirien väliin ja näykki molempia niin, että ne lopettivat kähinän. Samoin koira vahti koko ajan kaikkia muita ja paimensi heti, jos ne alkoivat kähistä keskenään. Pari kertaa Retku (Bretta) otti yhteen tuon kaikkia härnäävän hollanninpaimenkoiran kanssa, mutta vanhin tytär erotteli koirat vanhasta tottumuksesta. Itse yllätyin positiivisesti tuosta voimakkaasta paimennustaipumuksesta, kai se on lampaita etsittävä koiralle ensi kesänä :D Eikä tartte arkailla luonnetestin suhteen sitten aikanaan.

Gillaa taas ei toiset koirat eivätkä vieraat ihmiset kiinnostaneet juuri lainkaan, vähän kävi haistelemassa ja enimmäkseen Gilla norkoili meidän jaloissa, mutta sen nyt arvasinkin, Gilla on aina ollut hyvinkin oman porukan koira.

Ensi kuussa kenttä onkin varattuna meidän koiraporukalle 4 kertaa, saa nähdä tuleeko lähdettyä. Kustannukset jaetaan käyttäjien kesken, tällä ja edellisellä kerralla reissun hinnaksi tuli 1,5 e/perhe. Sanoisin, ettei paha hinta.

Viimein sain ladattua kamerasta kuvat koneelle, sieltä löytyi tämmöinen kuva. Kyseessä koiraporukasta yhdelle miehelle tekemäni koirankarvasukat (50%).

Ja tässä kuvassa on likan ittelleen tekemä goottityylinen toppi. Ei muka tullut hyvä....

Pakkasta pitelee

Kylläpä oli aamulla kylmä, kun lähdin töihin ajamaan, en tiedä mikä mittari näytti oikein ja mikä väärin. Keittiön mittari näytti 34 astetta, olohuoneen 30, auton sekoileva mittari näytti näyttävän kerrankin suurinpiirtein oikein ja näytti 33 astetta. Kylmä joka tapauksessa. Koko matkan mietin, kestääkö pakkasnesteet :) mutta hyvin pääsin Turkuun. Iltapäivällä sitten olikin akku ku meinas sanoa sopimustaan irti, yritti kakostella, mutta niin vaan lähti Mersu kuin palmun alta käyntiin.

Tänään sain taas aikaiseksi karstata villoja. Tein 100% koirankarvalepereitä, niistä pitäisi saada aikaan vielä lankaa tässä lähipäivinä. Neulonnassa on hyvällä mallilla silkki/alpakkavillainen huivi, värinä ihana neonvihreä.

Ompelut on saaneet odottaa, talvitakkiin ajattelin vaihtaa hihansuihin resorit tarrojen tilalle, mutta homma seisoo, kun tyttärel on halterneck-toppi kesken. Lauantaina ostettiin hänelle koulua varten kankaat. Likka meinaa tehdä ittelleen korsettitopin ja goottityylisen lyhyen hameen. Jos onnistuvat, niin lopputulos on kaunis. Opettaja tykkää, kun likka aina etsii mallin ja piirtää sitten opettajalle kuvan, että tämmöiseksi se pitäis muokata :D Onneksi käsityöryhmä on pieni ja opettaja kannustaa erilaisiin oivalluksiin, eikä tyrmää toisen ajatuksia. Laiska opettaja voisi ilmoittaa, että "teet mallin mukaan ja sillä siisti" mutta tuo on hyvä ope ja muokkaa kaavoja sopiviksi :)

Tänä aamuna tilasin lapsille taksin, kun katsoin, että on epäinhimillistä laittaa ne kävelemään 4 km 30 asteen pakkasessa. Täällä vaan se aamutaksin saaminen on hankalaa, kun suurin osa on koulukuljetuksissa, ja loput vie mummoja Turkuun. Onneksi sain auton viemään, huomisaamuksi sovin koulutaksin kanssa asiasta, he ottavat ylimääräisiä korvausta vastaan, jos kyytiin sopii. Ei me ehkä mennä perikatoon, jos tytöt muutaman kerran menevät taksikyydillä, 1 e/suunta/lapsi. Normaalistihan nuo kulkevat fillarilla/kävellen.

Mutta nyt kuvaamaan likan valmista toppia.

Artisti on poissa

Surettaa tollainen. Vähä vähältä kaikkoo kaikki suuret artistit, tällä kertaa vuoro oli Gary Mooren lähteä. Jotenkin ku noi suuruudet lähtee, niin sitä tajuaa itte oman pienen elämänsä kääntyvän loppua kohti. Toivoo tietty, että aikaa olisi vielä vaikka mihin, mutta päivät valuu ohi huomaamatta ja kohta huomaa, ettei elämässään ehtinyt tehdä mitään. Niin paljon jää kokematta. Yrität juosta ja silti huomaat kahlaavasi juoksuhiekassa.

Mooren biisit on mielettömän kauniita, ne lumoaa kerta toisensa jälkeen. Harmi, ettein nykyartisteista juuri kukaan yllä samalle tasolle. Ja mitä kauemmas tulevaisuuteen mennään, sitä harvempi yltää samalle tasolle. Kuten joku jossain toisaalla kirjoittikin, olisi arvostettu muusikko saanut kohdata arvoisensa lopun, eikä noin julmasti viinan kirousta.
Tänään ei osaa muuta sanoa. Ehkä huomenna.

Turkkuses pelkkää vettä

Kohta alkaa olla sellaset kelit, että ainakin Turku on ihan täynnä vettä. Hyvä alku on jo.. Toisaalta taas pääsee autolla liikkumaan rivakammin, mutta toisaalta taas sivutiet on ihan loskassa ja niitä mennään sit vissiin poikittain.... on siis kevät...
Värit hiuksissa, tuloksena taas kerran mustaa. Toisaalta hiusten värjääminen mustalla on kivaa, koska sitten on myöskin korvat ja niska ja vaikka mikä paikka mustna :( Ei ihan olla prota viel, mutta kaikkeen oppii.
Lauantaina olis tyttärel ekan kerran bassotreenit, saa ny sit nähdä ja kuulla, kenen korvat kestää, onneks on voluuminsäätö olemassa.
Mutta nyt huuhtomaan värit pois, palaamme viikonloppuna asiaan kun marsut ovat kotiutuneet ja ekat bassotreenit ohi :D

Bassokitaristit vauhdissa

Hello taas ihmiset.
Tänään kokeiltii jotain täysin uutta. Vanhimman likan kanssa lainattiin koululta ja bassokitara ja kokeiltiin, onnistuuko sen soittaminen. Melkoista tahkoomista se on, mutta katotaan jos tästä vaikka innostutaankin enemmän. Helpompaa tuo on kuin kitaran soitto :D
Mutta tähän se ilta sitten menikin, vuoronperään likan kans basso sylis kokeiltiin ja naurettiin, ku kielet vaan vinkui.
Ehkä sitten huomenna jo paremmin, ainakin tuli dvd aiheesta katsottua, siitä sit harjoittelemaan.