keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kanamaista menoa

No niin,

pitkästä aikaa kirjoitan tavan tietokoneella. Mennyt aika pitkälti ton tabletin kanssa leikkimiseksi nykyään. Etenkin sen jälkeen, kun vanha luottorenkini Dell sanoi työsopimuksensa irti.

Kissoista saa paljon paremmin kuvia kuin koirista. Kissat vain suloisesti nukkuvat paikoillaan. Koirat taas vouhottavat minne sattuu, tai tunkevat liki likaamaan linssin. Tässä muutamia esimerkkejä.

Meitin Guzzi
Bretta pysyi just ja just kuvattavana.
Ja tämmöistä se koirien kuvaaminen sitten on...

Kanojen kuvaaminen se vasta haasteellista onkin... nehän säikkyy kameraa ja lentää minne sattuu. Nämä otokset on sitten otettu siinä välissä kun ne vaan ihmetteli...Olin siis ostavinani maatiaisia ja sain mille fleureja. Noi on nyt sit joko puhtaita tai risteytyksiä, mutta millejä joka tapauksessa. Huomatkaa hienot jalkakarvat.. Kukko on ihanan kiltti ja hienon värinen. 



Lentoharjoitus..


 Ja viime viikonloppuna tuli käytyä Inkoon Kopparnäsissä paistamassa makkaraa. Melkoinen reissu kahden makkaran takia, mut seura oli mukavaa ja maisemat hienoja, etenkin ne vähät mitä ehti nähdä ennen auringonlaskua.
Ja seuraavaan kertaan.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

maanantai 4. marraskuuta 2013

Eroahdistusta

Mä kärsin eroahdistuksesta, jotkut kutsuu sitä myös nimellä tyhjän pesän syndrooma. Täysin järjetön asia. Sitä luulis, että on iloinen kun lapset kasvaa ja lähtee omille teilleen. Mutta en minä.  kuljen huoneesta toiseen kuin orpo piru enkä saa mitään loogista aikaan. Miten kauan tätä jatkuu, ei voi juosta joka ilta poissa kotoakaan, kun koirat tarttee huomiota. Olen alkanut puhua niille, todella typerää. -mennääs nyt laittaa pyykit narulle, käydään syöttää kanat. Ja siellä sit kyselen kanoilta niiden kuulumisia. Aamuisin kyselen, miten ne nukkui yön... voi vittu hei!!!

Tänään paistoin lettuja.  Tytär halus niitä, eikä osannut tehdä taikinaa. Joten neuvoin häntä samalla, kun tein itselleni taikinan myös. Niitä jäi sit huomiseksikin.

Syksyn pimeys alkaa vaivata mua. Väsyttää ja olis aika mennä talviunille. Mut on vaan yritettävä kevättä kohti. Jostain kumman syystä siinä taitaa kyllä olla vielä talvi välissä. 

Mun tarttis tosissaan alkaa tehdä koirille petejä. Olen suunnitellu tonne makkariin niille isot pedit. Toteutus vaan uupuu vielä.
Ei sillä, ei mulla ole vielä ton makuuhuone/työhuone kompleksin värimaailmakaan selvillä.

Kääk, tajusin just, että mulla on ostettuna olohuoneen uudet verhot. Ne tarttis kyl kans saada ommeltua. Niistä tulee upeat. Ei mitään ihmeellistä, mut muuttaa olohuoneen ilmettä radikaalisti. Mies ei kyl kamalasti väreistä innostunut,  mutta luulen kyllä,  että kokonaisuutena siitä tulee hyvä. Kunpa vaan saisk miehen ylipuhuttua siihen, että keittiöön sopis oranssit ovet....

Äh, kohta nukkuu.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Voikreemiä

Hei taas.

Tää viikko on menny kyl nopeasti. Nuorempi tytär oli viikon meillä syysloman vietossa. Hänen kanssaan tulee aina leivottua milloin mitäkin. Tällä kertaa tehtiin yhtenä päivänä cup cakeja. Niistä tuli ihania vaaleanpunaisella kreemillä. Tänään nuorempi tytär teki Hanna-tädin kakkuja ja vanhempi teeleipiä. Niistäkin tuli herkkuja. Nami.

Kanat on kotiutunut hyvin uuteen hienoon talvimajaansa. Veikkaanpa etteivät ne enää ensi keväänä ole arkoja, kun tottuvat talvella siihen, että ihminen on ihan lähellä. Huomenna tarttis laittaa oveen vielä kahva ja sisäpuolelle haka,  jotta oven saa kiinni kun sinne menee. Naapurilta kävin ostamassa kauroja ja sain samalla kanankalkkiakin. Toiselta naapurilta voisi vielä käydä ostamassa heinäpaalin. Ajattelin laittaa alusiksi heinää, niin on niillä sitten samalla syötävääkin. Voisi tietysti laittaa olkiakin. Vaikka lisäksi.

Koirista on tullut ihan outoja. Ne kulkee koko ajan perässä. Eivät kestä meteliä yhtään. Johtuu varmaan siitä, kun viikolla täällä on aina hiljaista. Ja koska olen ainut, joka oikeastaan on enää niiden elämässä, ne hakee huomiota. Onhan se iso muutos koirillekin kun lapset lähtee kotoa.

Koirankarvaa on tullut taas kehrättyä. Kaverille olen nyt tehnyt ihan täyttä 100% koirankarvalankaa hänen omista koirista. Satuin sitten jossain fbn ryhmässä mainitsemaan, niin pari henkilöä jo kyseli kehräisinkö heillekin.lupasin, kun kyseessä ei ole mikään hehtaarierä :-) kattoo nyt sit lähettävätkö.

Mutta nyt unijukka kutsuu jo, vai liekö ollut nukkumatti. Joka tapauksessa, hyvää ja lempeää yötä kaikille.

torstai 24. lokakuuta 2013

Nettikirppikset

Ruokatunnilla mietittyä.

Mä en käsitä, miks noista nettikirpputoreista pitää tehdä niin tolkuttoman monimutkaisia. Ohjeistus on niin typerää, että jätän koko kirpparin käyttämättä. Esimerkkinä puhelimella otetut kuvat. Niistä pitää olla kuulema aina eri merkintä, että on puhelimella otettu. Mitä väliä? Kuvia saa laittaa vain tietyn määrän päivässä. Itte ainakin tykkäisin laittaa kerralla kaikki enkä istua vittu joka ilta koneella niitä laittamassa.

Hankalaksi noi on tehty. Ihanan poikkeuksen tekee oman kunnan pikkukirppis, jossa ei juurikaan ole sääntöjä siellä olenkin onnistunut myymään ja ostamaan tavaraa.

Mulla on nurkkiin kertynyt järkyttävä määrä kaikkea lasten tavaraa ja vaatetta. Koskaan ei ehdi laittaa niitä minnekään myytäväksi. Tarttis kai käydä kattoo, millainen tuo Kaarinan keskustassa oleva kirppari on. Jos vaikka sinne sitten saisi tavaraa ihan oikeasti myyntiin.

Tauko päätyy, töihin mars.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Liian kiirekö?

Jotenki ei vaan saa mitään aikaan.  En tajua, mistä se johtuu, mut niin vaan on. Olen aina rakentanut kaiken lasten ympärille ja elänyt heidän kanssa.  Nyt kun he elävät omaa elämää, ei mulla ole voimia mihinkään.  Tuntuu varmaan täysin käsittämättömälle, mut niin se on. Täytyos kai opetella ns omaa elämää, mutta kun ei ole mitään käsitystä mitä sillä enää teen.

No nii, se siitä.  Olen pari päivää saikulla. Unohdin kanakopin viimeisiä virityksiä tehdessä, ettei mun niska kestä moisia outoja asentoja. Tehohoitoo pari päivää ja kevyttä liikuttamista, kyl se sillä yleensä on aina asettunut.

Todella masentavaa kun tulee talvi ja kylmä. Äh.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ankea syksy

Kanoilla olis nyt talvimaja viittä vaille valmis. Lamppu ja patteri puuttuu, orret on jo sahattu. Tyhmiä kun ovat, eivät suostu omin voimin sinne menemään vaan ne pitäis ajaa sinne tms. Odotan nyt vielä kuitenkkn, että saan nuo orret. Sit ne voisi työntää pariks päiväks sisälle, kunnes tulee sähköasennusten vuoro.

Syysmasennus vaivaa. Tuntuu, ettei saa mitään aikaan.  Illan pimeydessä olen kehrännyt kamalan kasan lankoja. Kukahan ne neuloisi. Tällä hetkellä kehrään kaverille 100 % koiraa. Tulee vähän paksumpaa lankaa, kun pyreneittenkoirien karva on lyhyempää kuin collie.

Siinä sitä tärkeimmät.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kanojen talvimaja saapui

Eilen viimein saapui kanoille talviasumus. Monta viikkoa etsin netistä vaikka mitä sopivaa, mutta ei löytynyt mitään meidän budjettiin sopivaa. Lopulta päädyttiin ostamaan kaverilta leikkimökki. Vähän siinä on vielä hommaa kun ei ole lämpöeristetty. Mutta eiköhän se siitä.

Eilen illalla tosiaan saapui tontille tollainen reilun parin neliön mökki. Eihän se kamalan korkea ole, mutta eipähän ole turhia lämmityskuutioita. Koska meillä oli kuljetuskalustoa omasta takaa, homma hoitui isoilla koneilla helposti. Kiitokset vaan kurottajan lainasta.

Tänään siirrettiin se mökki sitten kurottajalla oikeaan paikkaan. Tässä muutamia kuvia vielä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Puintiaika.

Lauantaina olivat pellavat jo siinä kunnossa, että ne pystyi puimaan. Mutta koska välineitä ei oikein ole, homma hoidettiin kotikutoisesti.

Ensin pellavat lakanan sisään ja poljettiin sylkyt eli siemenkodat rikki. Sen jälkeen, kun kaikki siemenet oli irrotettu, erotettiin roskat siemenistä viskaamalla. Suomennettuna heiteltiin siemeniä tuulessa ja toivottiin ettei kaikki lentele pitkin pihoja.

Tänään vielä siivoilin pienemmät roskat pois puhaltamalla, hiustenkuivaaja olisi ajanut saman asian. Nyt pellavan siemenet saavat kuivua muutaman päivän. Sitten niitä voi laittaa vaikka viilin päälle tai sämpylätaikinaan.

Mutta mitä tapahtui varsille? Siitä kuulemme ehkä ensi kerralla.

Sain tänään valmiiksi myös meleerattua lankaa. Nuo kylmävärjäsin aikoinaan ja oli tarkoitus huovutukseen käyttää mutta koska huovutus ei oikein ole mun juttu, kehräsin nuo nyt langaksi.

Kylmävärjäys tarkoittaa sitä, että laitoin värjäyskasvit ja villat muutamaksi viikoksi lasipurkkiin kesällä kasvihuoneeseen muhimaan, mukana myös puretusaine aluna, joka taas saa värin tarttumaan.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pellavaprojekti

Siis joo :) Elämä olis ihan liian helppoa, jos eläis normaalia elämää. Joten mulla on huono tapa keksiä kaikenlaista perinnejuttua, jotta elämästä tulis kiireisempää ja hankalaa. Joten kun lampaanvillat alkaa olla jo liiankin tuttua, sain keväällä päähäni kylvää kasvimaalle pellavaa. Eihän ne kovin kummoisesti huonossa maassa kasvaneet, mutta sain sentään jotain satoa aikaan.
Muutama päivä sitten nostin ne maasta ja laitoin nurmelle kuivumaan. Kääntelin välillä ja tänään sitten olikin puintipäivä. Eli piti saada sylkyt irti varsista. Koska jostain kumman systä multa puuttuu pellavan käsittelytyökalut, jouduin keksimään muita keinoja. Rohkaa ei ollut, joten laitettiin pellavat lakanan sisään ja poljettiin sylkyt rikki jaloilla. Siemenet eroteltiin sitten roskista ihan vaan viskaamalla, eli heiteltiin niitä tuulessa lakanan päällä. Aika hauskaa puuhaa :)
Olisi niitä voinut nyt sitten kuivatellakin vielä, jos värillä olisi väliä, mutta koska kyseessä on vain koe, laitettiin pellavaniput suoraan likoamaan saaviin. Ja siellä ne saa nyt olla pari viikkoa.  Sen jälkeen tarina jatkuu :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Neuleiden aika alkaa

Heti kun kelit viilenivät,  koitti mulla neulomisen aika. Nämä kuvatut tosin aloitin jo kesällä, mutta ei niistä tullut valmista ennenkuin nyt syksyllä :)
Tuokin lanka on ihan järkyttävän vanhaa. Koulussa aikoinaan tein villapaidan, jonka sitten vuosien jälkeen purin ja värjäsin. Yhä se vaan kestää :)

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Rekkamatkailun hyvät ja huonot puolet

MNyt on rekkaviikko puolessa välissä ja on helppo huomata,  mitä kaikkea on äärimmäisen päin seiniä,  mitä on lähes mahdoton toteuttaa ja mikä taas puolestaan on kivaa ja hauskaakin. Ymmärtää kyllä hyvin,  miksi mies jättää monta juttua tekemättä. Ne on liian hankalia toteuttaa helposti, jotta niitä viitsisi tehdä joka päivä.
Otetaan syöminen.  On helppo kurvata sopivan ruokapaikan pihalle ja syödä sitä,  mitä tarjolla sattuu olemaan. Tosin se on ihan järkyttävän kallista ja monesti melko paskan makuista. Eväitä syömällä säästää pitkän pennin (tai sentin nykyään). Vaihtelua saa helposti ja ruuan terveellisyydestä on helppo päästä selville.  Hankaluutena voi pitää sitten sitä, että ensin Kaivat yläkaapista kuivat tarvikkeet ja aineet,  sitten siirrät lattialta kaiken pois,  jotta saat jääkaapin auki. Otat kaikenlaista.  Istut alas ja toteat, että jotain jäi yläkaapista ottamatta.  Nouset ja kaivat. Istuuduttuasi huomaat, että joudut kaivamaan jotain myös jääkaapista uudelleen. Ennen kuin viimein pääset syömään,  huoltsikalla olisit jo pyyhkimässä suupielestä rasvoja tyytyväisenä.
Hyvällä kelillä on hieno ajella ja nähdä paljon uusia paikkoja,  sellaisia, joita normaalisti ei näkisi ehkä koskaan.  Sateella reissu on vähän harmillista,  mutta onneksi aina ei sada. Ihmiset ja paikat vaihtuu, eikä tartte katella  samoja montaa kertaa :)
Meikkaaminen ja piilarien laitto on sitten näissä olosuhteissa jo melkein taitolaji.  Etenkin kun unohti ottaa kunnon peilin mukaan.  Suihkussakäyminen onkin sitten jo yleellisyyttä, jota odottaa. Arvoitus on myös vielä se, pääseekö saunaan,  vai onko se täynnä miehiä...
Nukkuminen.  Kyllähän yksin nukkuu ihan hyvin,  mutta parisuhteessa elävänä sitä mielellään nukkuisi puolisonsa liki. No, koska sänky on vain 70 senttiä leveä,  tuo se omat haasteena eteen. Onneksi on olemassa myös yläpeti, jos alkaa äärimmäinen läheisyys ahdistaa liikaa. Toisaalta täällä ei pääse ongelmia karkuun, vaan ne on kohdattava. Toisaalta taas puolipakko läheisyys myös lähentää ja parantaa suhdetta.
Onhan tämä nyt kertakaikkiaan ainutlaatuinen tapa elää. Ei tällaista kukaan työkseen tekisi :D oppii ymmärtämään asioita ja liikenteen ongelmia ihan erilailla,  kun täällä viettää aikaa.

maanantai 26. elokuuta 2013

Lomalla

Saahan nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan. Miehen mukaan lähdin töihin ja pitäis viihtyä koko viikko.:-)
Laitan tämän kokeeksi miten onnistuu blogin päivitys kännykällä.

lauantai 24. elokuuta 2013

Reissussa

Tänään tuli käytyä Savos. Pääsyy oli se, kun tytär tarvitsi uuteen kotiinsa astioita ja niitä sitten haettiin mummolta ja muualta. Helpottaa kummasti kun ei kaikkea tarvitse uutena ostaa.
Samalla reissulla tuli sitten nähtyä tytärtä ja mummoa eli äitiäni. Äidillä oli taas kerran melko levottomat jutut :-)
Vähän voi viikon päästä olla outo olo, kun ei ole enää juttukaveri saman katon alla. 18 vuodessa on ehditty tyttären kans monet ilot ja surut jakaa. Mut niin se vaan menee.
Nyt jatketaan vielä pari tuntia matkaa kotiin.

perjantai 16. elokuuta 2013

kokeilua vaan

Tämä on kyllä ihan hirveää kirjoittaa  tämmöi tabletin kanssa ku ek näe yhtään mitään mitäkkirjoitti. Joo jopa tuli virheigä. Pitää odottaa että joku ehtii neuvoa mua :(

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Moderni teknologia

Tänään on tavallaan historiallinen päivä.Meikä siirtyy kerralla modernin teknologian aikakaudelle. Ensi viikolla saa jättää hyvästit vanhalle tavalliselle puhelimelle sekä tälle aikansa palvelleelle vanhalle Dellin tietokoneen esiversiolle :)

Operaattorin edustaja soitti ja tilasin itelle uuden puhelimen, netin siihen, samal tuli kohtuuhinnalla tablettikin ja vaihdoin kotoisen kiinteän laajakaistan liikkuvaan. Sillä pyörii sitten kotona kaikki koneet tuplanopeasti aiempaan verrattuna. Toivottavasti toimii sitten edes :D Jännittää kyllä ja tiedän, että alkuun menee hermot, koska olen kaikkea uutta vastaan ja inhoan tilannetta, kun en osaa käyttää uutta puhelintani edes soittamiseen :( ... no, siitä sitten raporttia myöhemmin :)

Onnistuin sitten sen puhelun takia saamaan niskani jumiin :( äh, tarttis reipasta kävelyä, mutta kun ulkona sataa vettä ihan kiitettävästi. Tarttee kai vaa vähän yrittää jumpata sitä vetreäksi kotosalla.

Eipä tässä muuta tällä erää.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Poweria

Aurinkoa, motiivimaalauksia, savua ja voimaa. Siinä tärkeimmät faktat lauantaista.

Aamulla viiden aikaan soi kello, puoli 7 päästiin tien päälle. Kohteena Alahärmä Power Truck, väykyllä liikenteessä minä, mieheni ja hänen veljensä. Päivä oli todella kiva, sateen uhka oli tosin koko ajan, mutta se ei haitannut, eikä satanut kuitenkaan koko päivänä. Illasta jalat olivat aika hyytelöä, kun koko päivä tuli käveltyä. Taidettiin tallustaa alue läpi ainaki kolme kertaa :)

Meno oli samantyylistä kuin aina ennenki, mies tapaili tuttuja ja minä ihailin motiivimaalauksia ja muita ideoita. Ykkössuosikkini on yhä Karhuline Ky:n Scanian veturi, Fear of the Dark teemalla, mutta tänä vuonna kakkoseksi nousi ihan ehdottomasti Markku Rio Ky:n Man "Sweet 666"

Tässä siitä pari kuvaa:


Kuvia on lisättäväksi muistakin autoista,mutta taidan tehdä sen huomenna, tänään tökkii tämä netin kuvien lataus sen verran paljon.

Reissu oli ihan kiva, matkat olivat vähän tylsiä, mutta paikan päällä oli kivaa :) Seurakin oli miellyttävää ja hauskaa :) Ensi vuotta odottaa jo :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Vieläkö on kesää jäljellä?

Kelit ainakin suosivat. En ole vähään aikaan saanut mitään aikaiseksi. Työt alkoi taas ja sen huomaa, mitään ei jaksa muka tehdä. Pakko yrittää tsempata itteään.

Uutisia: vuokrasin tyttärelle asunnon. Nyyh, siis toinenkin tytär lähtee omilleen asumaan. Siis ekahan asuu isänsä huomassa :) Kohtuuedullisen, toimivan ja erityisesti ison yksiön löysin tytölle. Itte se ei sitä oo vielä edes nähnyt :D Nyt sitten alkaa kaiken tarvittavan haaliminen, yhden maton kai se tarttis keittiöön ja muutaman astian :) Mummon luonahan hän jo eilen kävikin katsastamassa kummitätinsä vanhan kahvinkeittimen. Rahaa menee muutenkin, joten alkuun on tyydyttävä käytettyihin juttuihin, niinhä me muutki ollaan tehty :) Ai nii, varasinha mä hälle pakastimen. Eli kaikki olennainen on hankittu :)

Tämmöisiä marsukuvia on vielä, mitä en oo ennen laittanu tänne :) Nuo hassut on ain pestävä välillä ku alkavat mokomat muutoin haista pissalle. :) Tässä koko pesutoimitus: 1) pesu 2) huuhtelu, jonka jälkeen puristamme liiat vedet pois :) 3) pyyhekuivaks 4) föönaus  Ja hyvä tuli :)





Kanasetkin voivat hyvin, tosin selasin nettiä ahkerasti ja totesin, että ny mä tiedän, miks ne ei muni kauheesti... ne mokomat piti olla maatiaisia, kuulin kyllä, kun rouva kertoi, että heillä oli aiemmin ollut myös "kiinalaisia kääpiökanoja" No piru vie, nää on niiden sekoituksia :( Eli hienosti kerrottuna mille fleur-risteytyksiä. Ja Millet eivät ole kummoisia munimaan, se selittääkin kaiken :) No, olkoot, pitäis vaa talvisuoja niille hommata :)

Äh, pikaiseen taidan käydä jotain käsityötä tekemässä, mieli tekis myös lenkille. Ja sen jälkeen sit jos ehtii ja jaksaa, ajattelin luoda uuden blogin. Aiheen kuulemma sitten ku sellaisen teen :)


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Viimeisiä lomafiiliksiä

Lomat alkaa sitten olla lusittu. Harmittaa kyl ihan älyttömästi, kun joutuu taas ns. neljän seinän sisään :( mut elämä on. Lomaviikot meni ihanasti, Lapin viikon jälkeen kotona leivottiin tytön kans. Tai no, ei se pal leipomista ollut, mut tehtiin suklaajäätelöä, mansikkasorbettia ja ihana marjakakku, mistä kuva tässä alla. Nami.


Ja jottei talventulo unohtuisi, neuloin kesän aikaan tyttärelle lapaset, tuli tuollaiset kivat silmukkajäljitelmät niihin :)

Koirat rakastaa palloleikkejä ja muutenki kaikkee minkä perään saa juosta.


Oho, sehän kaatu :)

Vanhus jaksaa vielä juosta ajoittain, vaik yritän ain saada sen käsittämään, ettei hölkkä ole hyväksi. Kattoo nyt, kauanko se vielä jaksaa. Alkaa olla jo nivelet melkoisen veteliä ja liukkaalta pinnalta ei nousu onnistu, mut mennään päivä kerrallaan.


Tässä tämmöiset pikaiset uutiset :)


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lapin luonto luo outoa taikaa

No nih, 
tajusin tänään yhden aika tyhmän jutun. Miks hitos mä en päivittänyt blogia reissussa ollessa :o Todella ala-arvoisen typerää. Mutta mennyttä ei voi korjata, joten tässä sitten pikapäivitys Lapin lomaamme. Oltiin siis viikon verran Pyhätunturin nurkissa rentoutumassa mieheni kanssa. Mökki ei ollut sama kuin aikaisempina vuosina, vaan tällä kertaa oltiin kaverin omistamalla mökillä. Tosin ihan samoissa nurkissa, jopa saman kadun varrella kuin aiemminkin :)

Näin hieno maisema avautui terassilta, heti ekana iltana piti laittaa nuotioon tulet, oli nii ihana yllätys :)

Meidän piti ekana maanantaina vain käydä Sodankylässä ostamassa mökille kunnolla ruokaa. Jostain innostuksesta sitten ajoimmekin Saariselälle asti. Matkalla ohitimme Porttipahdan tekojärven. Itteä kiinnosti kovasti nämä saamenkieliset paikkojen nimet. Parista piti jopa kuvaa ottaa :)



Saariselällä kävimme syömässä myöhästyneen hääpäivälounaan Kaunispään huipulla. Sieltä avautui aivan mielettömän hienot maisemat, ihanasti menee siniseksi kuvassa nuo kaukaiset metsät. Söin muuten nieriää, en ole ennen syöny muita lohikaloja kuin tavan järvi- ja merilohta ja muikkua. Oli herkullista ja seura oli hyvää :)

 Tiistaiaamuna miehelle maistui vielä uni puolenpäivän aikaankin :) Sitä se teettää, kun raskasta työtä koko vuoden painaa. Koska tarkoitus oli rentoutua, jätin miehen mökille aloittelemaan aamiaista ja itte käväisin pikalenkillä. Suuntasin Pyhän Aittakurulle. Ihanat maisemat. Louhikkoa ja kiveä mieletön määrä :)


 Pelkään korkeita paikkoja ja kammoan epätasaisia alustoja. Silti olen ylpeä siitä, että ihan itte kiipesin vähän korkeammalle ja otin kuvaa Aittakurun näyttämöstä :) Tuossa näkyy ne portaatkin, mitä pitkin kävelin sinne tasanteelle, josta kuvan otin.


 Tämän veneen kohtalo ei ole vielä selvinnyt minulle, miksi se makaa keskellä mettää... Liekö joku lavaste, johdattelua näytelmään tai jotain ... ken tietää..


 Jossain välissä nähtiin poromamma vasansa kanssa hiekalla lepäilemässä.


 Aina me etsitään Pyhältä jotain uutta koettavaa. Tällä kertaa löysimme ittemme Huttujärven rannalta Huttutunturin kupeesta. Siellä oli vuokratupa, joka oli kuulema vuokrattu, mut ei siel ketään vaan näkyny. Liekö sit ollut liian ankeet olot lapsiperheelle.. Me nautimme maisemista, laiturilla oli ihana istuksia, vesi oli puhdasta. Paistettiin siellä kodalla sit makkaratkin ja ehdittiin vielä sateen alta autollekin takaisin.



Mikä lie polttanut tämän kannon, siitä kasvoi tuollaisia sieniä :)

Torstaina käytiin tutulla Lintutornilla ja Tiaislaavulla. Eväitä ei ollut tällä kertaa mukana, vaan nautittiin suomaisemista ja tuntureista ja toisistamme.


Kultakero taustalla, pitkospuut oli ihan uudet.
 Oli pakko pudota kontalleen katsomaan, kun ykskaks bongasin kihokkeja :) Aina rakastanut noita hassuja pikkukasveja.


Poispäin tulimme sitten Isokurun kautta, karua maisemaa ja kauheesti portaita :)



 Tarkoitus oli jo perjantaina lähtee ajamaan kotia päin, mutta mies alkoi kiukutella, eikä halunnut lähtee :) joten vietimme vielä yhden päivän, kun mökin vuokra-aikaakin oli jäljellä. Kävimme sitten perjantaina lyhyellä lenkillä Ahvenlammella Luostolla. Tuli sielläkin sitten käytyä, kun yleensä pyöritään vain Pyhän tuntureilla. Tosin nuo Luoston maisemat ovat metsäisemmät kuin Pyhän, ehkä siksi siellä ei niinkään olla käyty.



Pakko oli pudottautua ojaan kuvaamaan, kun huomasin maariankämmekän :)
 Ja vielä vähän poroja ennen mökille tuloa.


Tämmöinen pikakatsaus Lapin viikkoon, aina sinne jää kauhee ikävä ja harmittaa tulla takasin. Vie pitkään toipuminen. Toivottavasti sinne taas ensi vuonna pääsee uudelleen.