Voikreemiä

Hei taas.

Tää viikko on menny kyl nopeasti. Nuorempi tytär oli viikon meillä syysloman vietossa. Hänen kanssaan tulee aina leivottua milloin mitäkin. Tällä kertaa tehtiin yhtenä päivänä cup cakeja. Niistä tuli ihania vaaleanpunaisella kreemillä. Tänään nuorempi tytär teki Hanna-tädin kakkuja ja vanhempi teeleipiä. Niistäkin tuli herkkuja. Nami.

Kanat on kotiutunut hyvin uuteen hienoon talvimajaansa. Veikkaanpa etteivät ne enää ensi keväänä ole arkoja, kun tottuvat talvella siihen, että ihminen on ihan lähellä. Huomenna tarttis laittaa oveen vielä kahva ja sisäpuolelle haka,  jotta oven saa kiinni kun sinne menee. Naapurilta kävin ostamassa kauroja ja sain samalla kanankalkkiakin. Toiselta naapurilta voisi vielä käydä ostamassa heinäpaalin. Ajattelin laittaa alusiksi heinää, niin on niillä sitten samalla syötävääkin. Voisi tietysti laittaa olkiakin. Vaikka lisäksi.

Koirista on tullut ihan outoja. Ne kulkee koko ajan perässä. Eivät kestä meteliä yhtään. Johtuu varmaan siitä, kun viikolla täällä on aina hiljaista. Ja koska olen ainut, joka oikeastaan on enää niiden elämässä, ne hakee huomiota. Onhan se iso muutos koirillekin kun lapset lähtee kotoa.

Koirankarvaa on tullut taas kehrättyä. Kaverille olen nyt tehnyt ihan täyttä 100% koirankarvalankaa hänen omista koirista. Satuin sitten jossain fbn ryhmässä mainitsemaan, niin pari henkilöä jo kyseli kehräisinkö heillekin.lupasin, kun kyseessä ei ole mikään hehtaarierä :-) kattoo nyt sit lähettävätkö.

Mutta nyt unijukka kutsuu jo, vai liekö ollut nukkumatti. Joka tapauksessa, hyvää ja lempeää yötä kaikille.

Nettikirppikset

Ruokatunnilla mietittyä.

Mä en käsitä, miks noista nettikirpputoreista pitää tehdä niin tolkuttoman monimutkaisia. Ohjeistus on niin typerää, että jätän koko kirpparin käyttämättä. Esimerkkinä puhelimella otetut kuvat. Niistä pitää olla kuulema aina eri merkintä, että on puhelimella otettu. Mitä väliä? Kuvia saa laittaa vain tietyn määrän päivässä. Itte ainakin tykkäisin laittaa kerralla kaikki enkä istua vittu joka ilta koneella niitä laittamassa.

Hankalaksi noi on tehty. Ihanan poikkeuksen tekee oman kunnan pikkukirppis, jossa ei juurikaan ole sääntöjä siellä olenkin onnistunut myymään ja ostamaan tavaraa.

Mulla on nurkkiin kertynyt järkyttävä määrä kaikkea lasten tavaraa ja vaatetta. Koskaan ei ehdi laittaa niitä minnekään myytäväksi. Tarttis kai käydä kattoo, millainen tuo Kaarinan keskustassa oleva kirppari on. Jos vaikka sinne sitten saisi tavaraa ihan oikeasti myyntiin.

Tauko päätyy, töihin mars.

Liian kiirekö?

Jotenki ei vaan saa mitään aikaan.  En tajua, mistä se johtuu, mut niin vaan on. Olen aina rakentanut kaiken lasten ympärille ja elänyt heidän kanssa.  Nyt kun he elävät omaa elämää, ei mulla ole voimia mihinkään.  Tuntuu varmaan täysin käsittämättömälle, mut niin se on. Täytyos kai opetella ns omaa elämää, mutta kun ei ole mitään käsitystä mitä sillä enää teen.

No nii, se siitä.  Olen pari päivää saikulla. Unohdin kanakopin viimeisiä virityksiä tehdessä, ettei mun niska kestä moisia outoja asentoja. Tehohoitoo pari päivää ja kevyttä liikuttamista, kyl se sillä yleensä on aina asettunut.

Todella masentavaa kun tulee talvi ja kylmä. Äh.

Ankea syksy

Kanoilla olis nyt talvimaja viittä vaille valmis. Lamppu ja patteri puuttuu, orret on jo sahattu. Tyhmiä kun ovat, eivät suostu omin voimin sinne menemään vaan ne pitäis ajaa sinne tms. Odotan nyt vielä kuitenkkn, että saan nuo orret. Sit ne voisi työntää pariks päiväks sisälle, kunnes tulee sähköasennusten vuoro.

Syysmasennus vaivaa. Tuntuu, ettei saa mitään aikaan.  Illan pimeydessä olen kehrännyt kamalan kasan lankoja. Kukahan ne neuloisi. Tällä hetkellä kehrään kaverille 100 % koiraa. Tulee vähän paksumpaa lankaa, kun pyreneittenkoirien karva on lyhyempää kuin collie.

Siinä sitä tärkeimmät.