Hellurei,
jopa on aika taas mennyt ja unohtanut kokonaan tän bloginkin kirjottamisen. Selkeästi huomaa, miten työnteko sotkee kaikkea muuta. Työt alkoi elokuussa ja sen jälkeen ei ookaan ehtinyt mitään muuta. Työ on ihan ok, työmatka taas kerran tolkuttoman pitkä, 66 km suuntaansa.
On se vaan kumma miten pää tyhjenee samantien kun pitäis jotain kirjoittaa.
Koirat ovat samassa jamassa kuin ennenkin, ei mitään uutta sillä saralla. Gillalla oli virtsatulehdus, siinä meni sitten pari antibioottikuuria jotta asettui. Puhumatta siitä kolmannesta, jonka Nippe popsi suihinsa... Jätkä veti kaikki pillerit, oli ilmeisesti antibiootin tarvetta. Olin laittanut ne tiskipöydälle, takareunaan, sulkenut vielä muoviseen jäätelörasiaan joka oli vaikea avata. Ja silti se oli saanut ne auki, ja kaivellut pillerit vielä yksitellen pakkauksistaan auki, ja jopa irti ne foliotkin. On sillä ollut hauskaa, ja sitten oksennellut (onneksi) ne pitkin lattioita. Nipellähän on ikuinen syömisongelma, se luulee aina ettei oo saanut ruokaa ja varastelee sitten, jos jotain jossain vaan on.
Sain viimein kesällä aloitetun lenkkialpakka-villatakinkin valmiiks. Kauan siinä menikin. Kuvaakaan ei siis tullut otettua... vielä. Olen myös neulonut sen jälkeen nuoremmalle tyttärelle villasukat puretusta kaulahuivista. Sitten sain inspiraation ja tein saunaan saunatuoksuille purkin. Virkkasin sen muovikuteista, johon sekoitin juuttinarua. Aika hauska tuli, toimii. Samalla aikaa kuopus virkkasi korin trikookuteesta, mitä sitä muutakaan uudenvuodenaattona :D Ajattelin laittaa tuohon jonkun kivan kukan. Ja teinhän tässä yks päivä vielä vessaan rasian päälle kuoret villalangasta, oikein pitsireunalla. Uudistin samalla koko vessan ulkonäköä purnukoiden suhteen.
Nii joo, ja lapsiluku o muuttunut tän syksyn aikana. Miehen tytär ei tullut teininä toimeen meidän kanssa ja halus päästä muualle. Päätyi sitten veljensä luo perhekotiin. Ja oma tyttäreni, se nuorempi, muutti isänsä luo. Hänellä on siellä paljon enemmän kavereita kuin täällä. Ja on kotiutunut hyvin isän luo. Kotona pyörii enää esikoinen, joka opiskelee ja lähtee omille teilleen sitten kun siltä tuntuu. Kattoo nyt sit miten elämä muuttuu tai muuttuuko.
Siinä tärkeimmät, olisi kiva jos joku tätä lukee, voisi kommentoida jotain että tietäis kannattaako tähän mitään kirjoittaakaan.
Hyvää lopputalvea, vaikkei se tääl ole juuri muuta ku vasta ehtinyt alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti