Viimeisiä lomafiiliksiä

Lomat alkaa sitten olla lusittu. Harmittaa kyl ihan älyttömästi, kun joutuu taas ns. neljän seinän sisään :( mut elämä on. Lomaviikot meni ihanasti, Lapin viikon jälkeen kotona leivottiin tytön kans. Tai no, ei se pal leipomista ollut, mut tehtiin suklaajäätelöä, mansikkasorbettia ja ihana marjakakku, mistä kuva tässä alla. Nami.

Ja jottei talventulo unohtuisi, neuloin kesän aikaan tyttärelle lapaset, tuli tuollaiset kivat silmukkajäljitelmät niihin :)

Koirat rakastaa palloleikkejä ja muutenki kaikkee minkä perään saa juosta.

Oho, sehän kaatu :)

Vanhus jaksaa vielä juosta ajoittain, vaik yritän ain saada sen käsittämään, ettei hölkkä ole hyväksi. Kattoo nyt, kauanko se vielä jaksaa. Alkaa olla jo nivelet melkoisen veteliä ja liukkaalta pinnalta ei nousu onnistu, mut mennään päivä kerrallaan.

Tässä tämmöiset pikaiset uutiset :)

Lapin luonto luo outoa taikaa

No nih, 

tajusin tänään yhden aika tyhmän jutun. Miks hitos mä en päivittänyt blogia reissussa ollessa :o Todella ala-arvoisen typerää. Mutta mennyttä ei voi korjata, joten tässä sitten pikapäivitys Lapin lomaamme. Oltiin siis viikon verran Pyhätunturin nurkissa rentoutumassa mieheni kanssa. Mökki ei ollut sama kuin aikaisempina vuosina, vaan tällä kertaa oltiin kaverin omistamalla mökillä. Tosin ihan samoissa nurkissa, jopa saman kadun varrella kuin aiemminkin :)

Näin hieno maisema avautui terassilta, heti ekana iltana piti laittaa nuotioon tulet, oli nii ihana yllätys :)

Meidän piti ekana maanantaina vain käydä Sodankylässä ostamassa mökille kunnolla ruokaa. Jostain innostuksesta sitten ajoimmekin Saariselälle asti. Matkalla ohitimme Porttipahdan tekojärven. Itteä kiinnosti kovasti nämä saamenkieliset paikkojen nimet. Parista piti jopa kuvaa ottaa :)

Saariselällä kävimme syömässä myöhästyneen hääpäivälounaan Kaunispään huipulla. Sieltä avautui aivan mielettömän hienot maisemat, ihanasti menee siniseksi kuvassa nuo kaukaiset metsät. Söin muuten nieriää, en ole ennen syöny muita lohikaloja kuin tavan järvi- ja merilohta ja muikkua. Oli herkullista ja seura oli hyvää :)

 Tiistaiaamuna miehelle maistui vielä uni puolenpäivän aikaankin :) Sitä se teettää, kun raskasta työtä koko vuoden painaa. Koska tarkoitus oli rentoutua, jätin miehen mökille aloittelemaan aamiaista ja itte käväisin pikalenkillä. Suuntasin Pyhän Aittakurulle. Ihanat maisemat. Louhikkoa ja kiveä mieletön määrä :)

 Pelkään korkeita paikkoja ja kammoan epätasaisia alustoja. Silti olen ylpeä siitä, että ihan itte kiipesin vähän korkeammalle ja otin kuvaa Aittakurun näyttämöstä :) Tuossa näkyy ne portaatkin, mitä pitkin kävelin sinne tasanteelle, josta kuvan otin.

 Tämän veneen kohtalo ei ole vielä selvinnyt minulle, miksi se makaa keskellä mettää... Liekö joku lavaste, johdattelua näytelmään tai jotain ... ken tietää..

 Jossain välissä nähtiin poromamma vasansa kanssa hiekalla lepäilemässä.

 Aina me etsitään Pyhältä jotain uutta koettavaa. Tällä kertaa löysimme ittemme Huttujärven rannalta Huttutunturin kupeesta. Siellä oli vuokratupa, joka oli kuulema vuokrattu, mut ei siel ketään vaan näkyny. Liekö sit ollut liian ankeet olot lapsiperheelle.. Me nautimme maisemista, laiturilla oli ihana istuksia, vesi oli puhdasta. Paistettiin siellä kodalla sit makkaratkin ja ehdittiin vielä sateen alta autollekin takaisin.

Mikä lie polttanut tämän kannon, siitä kasvoi tuollaisia sieniä :)

Torstaina käytiin tutulla Lintutornilla ja Tiaislaavulla. Eväitä ei ollut tällä kertaa mukana, vaan nautittiin suomaisemista ja tuntureista ja toisistamme.

Kultakero taustalla, pitkospuut oli ihan uudet.

 Oli pakko pudota kontalleen katsomaan, kun ykskaks bongasin kihokkeja :) Aina rakastanut noita hassuja pikkukasveja.

Poispäin tulimme sitten Isokurun kautta, karua maisemaa ja kauheesti portaita :)

 Tarkoitus oli jo perjantaina lähtee ajamaan kotia päin, mutta mies alkoi kiukutella, eikä halunnut lähtee :) joten vietimme vielä yhden päivän, kun mökin vuokra-aikaakin oli jäljellä. Kävimme sitten perjantaina lyhyellä lenkillä Ahvenlammella Luostolla. Tuli sielläkin sitten käytyä, kun yleensä pyöritään vain Pyhän tuntureilla. Tosin nuo Luoston maisemat ovat metsäisemmät kuin Pyhän, ehkä siksi siellä ei niinkään olla käyty.

Pakko oli pudottautua ojaan kuvaamaan, kun huomasin maariankämmekän :)

 Ja vielä vähän poroja ennen mökille tuloa.

Tämmöinen pikakatsaus Lapin viikkoon, aina sinne jää kauhee ikävä ja harmittaa tulla takasin. Vie pitkään toipuminen. Toivottavasti sinne taas ensi vuonna pääsee uudelleen.

Juhlaviikonloppu takana

Niin se vaan aika menee, nuorempi tytär pääsi viikonloppuna ripille, samoin mieheni tytär. Tästä johtuen vietimme omituiset juhlat, toinen täällä kotimaisemissa ja itse lähdin vanhemman tyttären kanssa Savoon nuoremman tyttären juhliin. Juhlat vietettiin isänsä kotona. Siitä runsaasti kuvasatoa teksteineen.

Samalla juhlittiin sitten edellispäivänä kummityttäreni 2v synttäreitä. Niistäkin muutama kuva.

Ja lopuksi sitten on vielä muutama sekalainen kuva sieltä sun täältä.

 Halattiin tyttären kanssa kovasti :) Viereisessä kuvassa on Nelli, 17-vuotias kissa, jonka aikoinaan toin kotiin eläinsuojeluyhdistykseltä. Mies silloin uhkasi, että kissalla on aikaa 3 päivää lähteä, no, hänellä se siellä on vieläkin :) Vanhentunut vain kovasti.

 Ite en hevosista mitään käsitä, mutta on ne kivan näköisiä :) Kyseessä exän nykyisen vaimon issikat, tai tuo tummin taitaa olla risteytys. Hassuja, kun eivät ole kovin isoja, noita ei nii pal pelkää. Paitti, kyl niistki aika kova ääni lähti :(

Olin äitini kanssa tulossa rippijuhlista poispäin, kun tuumasin äidille: mentäiskö kattoo isää? No, isäst ei pal kattomista löytynyt ja hautakivikin oli aika uppeluksissa. Toiveissa olisi, jos siskolikka hakis tuolta pois toisen noista kuunliljoista, nii näkyis sitten muutki kukat ja tekstit hautakivessä? 

 Näitä höppänöitä löytyy vielä 3 kappaletta, suurin osa huolenpidostani huolimatta ei halunnut talvella muuta kuin nukkua ja seurauksena ne kuolivat. Tosin niillä oli jo ikääkin jotain 8 vuotta ainakin. Näistä yksi on vielä noita vanhoja, kaksi muuta on nuorempaa kastia, olisko noin 6-7 vuotiaita.

Kummitytön synttäreitä vietettäessä. Siskon koira ja vanhempi tyttäreni pusuttelivat kovasti :)

Tässä on äitini kissa, Niuku :) Vuoden vanha oli jo, kun muutti maalta vapaana eläneenä kaupunkiin kerrostaloon. Hienosti on sopeutunut, tosin siitäkin on jo muutama vuosi aikaa :) Kiva, kun äidillä on joku, joka odottaa häntä kotiin ja on ovella vastassa.

Nuorempi tytär toi taas marsut mukanaan. Tässä ruokahetki menossa :)

Ihanaa, kerrankin ahkeria lapsia talossa. Terassi olikin jo käsittelyn tarpeessa. Pojat (miehen poika ja tyttären poikakaveri) auttoivat esikäsittelyssä, maalaus jäi esikoisen harteille. Hienoo tuli, vaik vielä yks kerros puuttuukin. Sateet keskeyttivät hommat, takaterassi odottaa vielä.

Sillä aikaa, kun likka maalas terassia, me nuoremman kanssa rakennettiin terassien portaille uudet rappurallit. Kestopuuta, ni ei ihan heti mee rikki :)

Tämmöistä meillä tällä erää, kesälomasta alkaa kohta eka viikko olla ohi :( Tylsääääää...

Loman odotusta

Heissan taas,

loma alkais viikon päästä ja sen odotus on saanut vähän kärsimättömäksi :) Myin akvaarioni, tai siis siitä on tehty varaus. Muuten hyvä, mutta purjepleko ja 4 haibarbia tarttis asumuksen :( Tää pleko on kyl aika symppis :) 

Keli on tänään vähän sateisen oloinen, vaikkei kyl tääl oo vielä satanu. Otin kuvaa Mersun konepellistä :) siitä tuli tämmöinen. Joten ei ihan voi paska auto olla, kun noin hyvin peilaa :)

Pikakierros kasvimaalle. Tomaatit, joita siis on vain kaksi taimea, kasvattavat jo satoaan. Mansikan kynsin pois muutama vuosi sitten, mutta jostain syystä tommosta löytyi kasvimaan reunalta :) Ja lopuksi kuva keijuangervosta, joka on valloittanut puolet kukkapenkistä hempeän vaaleanpunaisine kukkineen.

Ja pirteitä päiviä alkavalle työviikolle toivottaa ihanan herkkä vaaleanpunainen pelargonia.