Lapin luonto luo outoa taikaa

No nih, 

tajusin tänään yhden aika tyhmän jutun. Miks hitos mä en päivittänyt blogia reissussa ollessa :o Todella ala-arvoisen typerää. Mutta mennyttä ei voi korjata, joten tässä sitten pikapäivitys Lapin lomaamme. Oltiin siis viikon verran Pyhätunturin nurkissa rentoutumassa mieheni kanssa. Mökki ei ollut sama kuin aikaisempina vuosina, vaan tällä kertaa oltiin kaverin omistamalla mökillä. Tosin ihan samoissa nurkissa, jopa saman kadun varrella kuin aiemminkin :)

Näin hieno maisema avautui terassilta, heti ekana iltana piti laittaa nuotioon tulet, oli nii ihana yllätys :)

Meidän piti ekana maanantaina vain käydä Sodankylässä ostamassa mökille kunnolla ruokaa. Jostain innostuksesta sitten ajoimmekin Saariselälle asti. Matkalla ohitimme Porttipahdan tekojärven. Itteä kiinnosti kovasti nämä saamenkieliset paikkojen nimet. Parista piti jopa kuvaa ottaa :)

Saariselällä kävimme syömässä myöhästyneen hääpäivälounaan Kaunispään huipulla. Sieltä avautui aivan mielettömän hienot maisemat, ihanasti menee siniseksi kuvassa nuo kaukaiset metsät. Söin muuten nieriää, en ole ennen syöny muita lohikaloja kuin tavan järvi- ja merilohta ja muikkua. Oli herkullista ja seura oli hyvää :)

 Tiistaiaamuna miehelle maistui vielä uni puolenpäivän aikaankin :) Sitä se teettää, kun raskasta työtä koko vuoden painaa. Koska tarkoitus oli rentoutua, jätin miehen mökille aloittelemaan aamiaista ja itte käväisin pikalenkillä. Suuntasin Pyhän Aittakurulle. Ihanat maisemat. Louhikkoa ja kiveä mieletön määrä :)

 Pelkään korkeita paikkoja ja kammoan epätasaisia alustoja. Silti olen ylpeä siitä, että ihan itte kiipesin vähän korkeammalle ja otin kuvaa Aittakurun näyttämöstä :) Tuossa näkyy ne portaatkin, mitä pitkin kävelin sinne tasanteelle, josta kuvan otin.

 Tämän veneen kohtalo ei ole vielä selvinnyt minulle, miksi se makaa keskellä mettää... Liekö joku lavaste, johdattelua näytelmään tai jotain ... ken tietää..

 Jossain välissä nähtiin poromamma vasansa kanssa hiekalla lepäilemässä.

 Aina me etsitään Pyhältä jotain uutta koettavaa. Tällä kertaa löysimme ittemme Huttujärven rannalta Huttutunturin kupeesta. Siellä oli vuokratupa, joka oli kuulema vuokrattu, mut ei siel ketään vaan näkyny. Liekö sit ollut liian ankeet olot lapsiperheelle.. Me nautimme maisemista, laiturilla oli ihana istuksia, vesi oli puhdasta. Paistettiin siellä kodalla sit makkaratkin ja ehdittiin vielä sateen alta autollekin takaisin.

Mikä lie polttanut tämän kannon, siitä kasvoi tuollaisia sieniä :)

Torstaina käytiin tutulla Lintutornilla ja Tiaislaavulla. Eväitä ei ollut tällä kertaa mukana, vaan nautittiin suomaisemista ja tuntureista ja toisistamme.

Kultakero taustalla, pitkospuut oli ihan uudet.

 Oli pakko pudota kontalleen katsomaan, kun ykskaks bongasin kihokkeja :) Aina rakastanut noita hassuja pikkukasveja.

Poispäin tulimme sitten Isokurun kautta, karua maisemaa ja kauheesti portaita :)

 Tarkoitus oli jo perjantaina lähtee ajamaan kotia päin, mutta mies alkoi kiukutella, eikä halunnut lähtee :) joten vietimme vielä yhden päivän, kun mökin vuokra-aikaakin oli jäljellä. Kävimme sitten perjantaina lyhyellä lenkillä Ahvenlammella Luostolla. Tuli sielläkin sitten käytyä, kun yleensä pyöritään vain Pyhän tuntureilla. Tosin nuo Luoston maisemat ovat metsäisemmät kuin Pyhän, ehkä siksi siellä ei niinkään olla käyty.

Pakko oli pudottautua ojaan kuvaamaan, kun huomasin maariankämmekän :)

 Ja vielä vähän poroja ennen mökille tuloa.

Tämmöinen pikakatsaus Lapin viikkoon, aina sinne jää kauhee ikävä ja harmittaa tulla takasin. Vie pitkään toipuminen. Toivottavasti sinne taas ensi vuonna pääsee uudelleen.