Jotenki ei vaan saa mitään aikaan. En tajua, mistä se johtuu, mut niin vaan on. Olen aina rakentanut kaiken lasten ympärille ja elänyt heidän kanssa. Nyt kun he elävät omaa elämää, ei mulla ole voimia mihinkään. Tuntuu varmaan täysin käsittämättömälle, mut niin se on. Täytyos kai opetella ns omaa elämää, mutta kun ei ole mitään käsitystä mitä sillä enää teen.
No nii, se siitä. Olen pari päivää saikulla. Unohdin kanakopin viimeisiä virityksiä tehdessä, ettei mun niska kestä moisia outoja asentoja. Tehohoitoo pari päivää ja kevyttä liikuttamista, kyl se sillä yleensä on aina asettunut.
Todella masentavaa kun tulee talvi ja kylmä. Äh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti