tiistai 11. tammikuuta 2011

Korsetin kuristus

Hiphei!

Tänään ei vaihteeksi ole satanut vettä, vaik keli on muuten melko leuto. Koiratarhaan ilmestyi toissapäiväisen vesisateen myötä todella liukas kohta. Mietin tänään, miten saan sen korjattua, jotteivät koirat katkaise koipiaan juostessaan.. Yritin ensin lumella, mutta eihän se tarttunut kiinni. Solution: lisää vettä, heh. Oikeasti kyllä, sitten veden päälle vaan lunta ja hyvä tuli.

Olen himoinnut korsettia jo jonkin aikaa ja koska ruoto on sen verran tukevahko (mille pitäisi kyllä tehdä jotain) niin valmiskorsetteihin en ole sekaantunut. Ja toisekseen, ei ne varmaan edes mahtuis päälle ja hintaviakin ovat mokomat. Jotenka meikäläinen ratkaisee ongelman ompelemalla itte. Ensimmäisenä hankin Johanna Pohjanmiehen Korsetti! oppaan. Todella hyvä kirja, josta sain myöskin kaavoituksen salat aukeamaan. Päädyin ompelemaan vain vyötärökorsetin, koska se vaikutti helpoimmalle ja ajattelin, että sen kanssa on helpointa totuttautua yleensäkin koko kapistukseen, kun en ole korsettia ikinä aiemmin päälleni pukenut. Mukavaltahan tuo tuntuu yllä, etenkin kun alkuun en kiristä sitä niin tiukalle, ettei voi hengittää :) Kuvaa varmaankin tulee tänne sitten myöhemmin, kun saan viimeistelytkin tehtyä ja sopivan paidan ommeltua alle. Luultavimmin virittelen vanhasta mustasta paidasta uuden mustan paidan. Kaikki pitäisi saada valmiiks 22.1 mennessä, silloin niille on käyttöä.

Pakko kertoa vielä tähän, nyt naurattaa mutta silloin ei ku sattui.. Keskimmäinen tytär, kohta 13 v, tuli kaveriltaan, kun me muut oltiin luomassa lunta. No hän päätti leikkiä lumilapiolla, sellasel isolla. Paukutteli jalkaansa ja antoi lapion varren aina nousta ylös ja laskeutua alas. Sit sattui painamaan liian kovaa ja lapion varsi pamahti päin näköä.. ensin säikähdin, että meni silmälasit ja silmät. Verta ei onneks missään, huuli otti vähän itteensä ja meni sisäpuolelta mustaksi, ohimoa särki, muttei siihenkään tullut edes mustelmaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka aika pahastikin olisi voinut käydä.

Tähän vielä kokeeksi kuvaa... Hyvinhän tuo onnistuu ja helppoa.
Tämän tein viime keväänä keskimmäiselle tyttärelle siskonsa rippijuhlia varten.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti