Huomaa kyllä ison eron, etenkin naistenpäivänä, kun vertaa tavallisia suomalaismiehiä ja ulkomaalaisverisiä toisiinsa. Aloitetaan aamuyöstä, rakas aviomieheni, joka on poikkeus suomalaismiehissä, onnitteli naistenpäivänä jo heti alkuyöstä, kun sattui olemaan hereillä. Mies nyt muistaa muutenki kaikenlaisia juhlia ja onnittelee aina tai tuo lahjoja. (Tosin vähän harvemmin nykyään).
Töissä taas ensimmäisten joukossa töihin tuli ns. ulkomaalaisvahvistuksemme, joka on islaminuskoinenki vielä. Hän toivotti heti ensimmäisenä meidät naiset nähdessään onnittelut naistenpäivänä. Toinen, joka muisti asian, oli syntyperältään ruotsinkielinen, eli ei ihan normisuomalainen hänkään. Pomo oli ostanut meille prinsessakakun ja kuittasi näin pisteet kotiin, mutta hänellä olikin jo vuosien kokemus asiasta, onhan hän vanhin meistä :) Mutta hienosti jokainen normisuomalaine jätti asian täysin noteeraamatta. Sama ilmiö tuli vastaan yhdellä foorumilla, miehet kitisi ja rutisi siellä, miten ei ole tasa-arvoista viettää naistenpäivää...
Kuvastaa suomalaisten miesten huonoa itsetuntoa, kun heillä pitää olla kaikki samat ku naisillakin.. Ensin oli äitienpäivä, miesten piti saada isänpäivä. Sitten alettiin viettää naistenpäivää, ny miesten on pitäny saada miestenpäiväkin. (Töissä tosin ehdotin, että onhan sellainen jo: kaatuneitten muistopäivä). Tätä miesten päivää on ny kai vietetty si pari vuotta. Haluaisiko miehet kaiken muunki mikä naisilla on? Kuten esim. menkat tai synnyttämisen tuskan? Niistä voisin luopua itte ainakin ihan täysin miehille iloksi...
Tulipa paatosta tähän päivään, ei kai sitä muuta tarvitakaan sotkemaan ajatusta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti